Istun junassa Oulusta Tampereelle. Se on viiden tunnin legi. Tällä kertaa kohdalleni ei sattunut takapenkin terroristeja. Hyvä niin. Käännettävä, itsestäänpalautuvan tarjoilupöydän paukuttaminen edelläistuvan selkänojaan on harvinaisen ärsyttävää.
Eletään vuoden 2007 ensimmäistä päivää. Vuosi 2006 kului nopeasti. Nopeammin kuin yksikään yli 30:stä aikaisemmasta. Se on tavallaan huolestuttavaa; elämä juoksee ohi ja sen lyhyyttä jää usein pohtimaan. On ehdittävä näkemään ja kokemaan kaikki. Ja silti suurin osa jää saavuttamatta. Aika ja voimavarat ovat rajalliset, ja olisi niin paljon asioita joista imeä elämyksiä, tietoa ja vaikutteita. Ihmisen loppumaton palo tavoitella maailman ääriä on voimakkaana läsnä. Vaan ei auta. Siihen, mitä ehtii, on tyydyttävä. Paljon se on sekin.
On äärettömän mukava palata kotiin Tampereelle kymmenen lomapäivän jälkeen. Joulu vietettiin kotonakotona ja vuosi vaihdettiin uuteen ja entistä ehompaan Muhoksella ystävien kera. Kiitos kaikille; perheelle ja ystäville. Vaikka lomaa odottaa ja sitä arvostaa, kaipaa sitä jo takaisin kaupungin eläväiseen ja tiheämpään sykkeeseen. Analyysini on, ettei kymmenessä päivässä pysty vapauttamaan mieltään taustalle jäävistä työ- ja muun elämän haastavista aatteista. Siihen vaaditaan selkeäsi enemmän aikaa. Tai muunlaista ajankäyttöä. Mutta tämä lyhytkin loma tuli tarpeeseen, sitä ei voi kiistää.
Musiikki on aikaisempien vuosien tapaan rytmittänyt kulkuani. Kuluneen vuoden suurimpia musiikillisia albumilöytöjä, jotka ovat hakeneet tiensä kerta toisensa jälkeen soittolistalleni:
- 65daysofstatic - One Time For All Time
- maybeshewill - Japanese Spy Transcript
- The Flashbulb - Kirlian Selections
- Ulver - Perdition City
- Burst - Origo
Edellämainitut bongasin mainion
last.fm -palvelun suositusten perusteella (poislukien The Flashbulb, josta propsit Tomille). Palvelu osaa suositella kuuntelutottumustesi perusteella samantyyppisiä artisteja. Muita yllättäviä löytöjä: Cult Of Luna, HORSE The Band, ISIS, Neurosis, Old Man Gloom, Meshuggah ja Shora. Ja toki vanhat tutut takuuvarmat kotimaiset: Blake, Sara, Nicole, Kuolleet Intiaanit ja Au Pair.
Hakeakseni uusia perspektiivejä myös edellämainittuihin musikaalisiin harrastuksiin, ajattelin ostaa uudet kaiuttimet. Ja vahvistimen. Niiden etsimiseen ja vertailuun kuluu aikaa. Mutta se on sellaista ajankäyttöä, josta nautin suuresti. Ja lopputuloksesta nauttii minun lisäkseni jokainen, joka niiden sointuja pääsee kuuntelemaan. Naapureille terveisiä.
Vuoden havainnot:
- Hei, mähän oon ihan hirveen vanha, mutta pääsen aika tosi lujaa ikääni nähden.
- Yksi parhaista ystävistä muutti perheineen Australiaan. Suomi on toisella puolella maapalloa.
- Internet voi tehdä kenestä tahansa julkisuuden henkilön. Vai mitä sanot, onko liian hapokasta?
- Purjehtiminen on hienoa. On se vaan.
- Pendolinoja ei ole tehty Suomen olosuhteisiin. Vaihtakaa ne pois. Rahat takaisin!
- Tallentava digiboksi muuttaa TV:n katselun luonteen täysin. En enää istahda töllön ääreen jonain tiettynä aikana väijyäkseni kiinnostavaa ohjelmaa, vaan istun sen ääreen silloin kun minulla on aikaa tai kun minulle parhaiten sopii, katsoakseni vain haluamaani (tallennettua) sisältöä haluamassani tahdissa.
- Paljon muuttuu, mutta on myös paljon asioita, jotka eivät muutu. Pysyvyys on hyvästä monessa kohtaa. Alituinen muutos syö voimavaroja.
Alkanut vuosi pitää sisällään paljon tuttuja asioita; työkuviot jatkuvat, harrastukset pysyvät ja maailma jatkaa kulkuaan. Ja sitten on sitä, mikä tapahtuu riippumatta mistään suunnitelmasta. Se on elämää. Jatkan juoksua, ollen välillä sen rinnalla mutta enimmäkseen sen perässä. That's life.
P.S. Tehtävälistalle jäi vuoden 2006 jälkeenkin yksi asia: avaruuteen pääsy. Sellaisesta olen valmis maksamaan paljon. Kaveri kysyi, miten kauas haluan. Puristin etusormen ja peukalon kärjet yhteen ja muodostin sormilla ympyrän. "Niin kauas että maapallo mahtuu tämän kehän sisään." Se on kaukana se. Mutta jonain päivänä vain hieman kauempana kuin Oulu Tampereesta.
