Possua pallomeressä

Torstai. Tuo viimeisistä korpimaista käymättömin. Se valkeni jälleen usvaisena. Pakkastakin oli Huimasti paljon paremmin nukuttu yö takana. Kaikkeen tottuu. Ja huomionarvoista on se, että korvatulpissa on eroa. Jopa saman merkin sisällä. Erinomaista. Aamupalalle mars. Puuroa, soppaa, kahvia ja leipää. Nautinnollista.

Torstai. Jatkoa keskiviikolle. Ei mitään uutta taivaan alla. Pienryhmissä teimme pientä harjoittelua ja istuimme koko sakilla luennoilla. Pienryhmä. Sanopa se pari kertaa ääneen. Pienryhmä. Pienryhmä. PieNRyhmä. Kun sitä ännää korostaa, huomaa puhuvansa kirjakieltä. Kun sitä ei korosta, huomaa sanovansa pierryhmä. Tai sitte moon vaan pohojam'maalta.

Torstai. Käytiinhän me suorittamassa varusmiesammunnat. Varusmiesten ammunnat. Varusmiesten RK-ammunnat. Fingerpori-otsikoita kaikki. Ammunnat menivät kaksijakoisesti. Kaikki kohdistuslaukaukset (5 kpl) valkoisen keskiympyrän sisässä. Eli vähintään ysejä. Kaikki varsinaiset laukaukset sen ulkopuolella. Eli korkeintaan kaseja. Nätissä kasassa kyllä. En koskenut mihinkään. Syytän hämärtyvää iltapäivää. Puin päälle kaikki vaatteet, omat ja valtion. Ei palellut. Mutta en myöskään näyttänyt kovin sotilaalliselta. Windstopper-pipo ja -hanskat. Erinomaista.

Torstai. Tuo perjantaita edeltävä viikon toisiksi paras päivä. Hernesoppaa, sinappia, silputtua raakaa sipulia, pannaria, vadelmahilloa ja kylmää maitoa. Hernesoppaa, tai possua pallomeressä, kuten tänään opin. Repesin.

Huomenna päästään omaan kotiin, oman kullan kainaloon, omien lihapatojen äärelle. Perjantai, viikon paras päivä.

Bitti hiihtää

"Komppaniassa herätys", kuulutti keskusradio tasan kello kuusi. Yksikään kertausharjoitusmies meidän tuvassamme ei liikahtanutkaan. Alakerrassa varusmiehillä taisi olla eri meno. Olimme mekin tosin joka iikka ylhäällä ja valot päällä 6.15. Se on se vartti.

Yö sujui aika rauhattomasti. Vaikka pääsimmekin tupiin ja sänkyihin nukkumaan, oli ilo ehkä ennenaikaista. Tuvassa oli jäätävän kylmä, sillä patterit olivat poiskäännetyt. Ilmastointi huutaa kuin Tallinnan-lautalla ikään. Ja kuorsaavat kanssataistelijat kilpailevat sen kanssa. Eikä siinä vielä kaikki; heitetään kaupan päälle vielä kymmenen toinen toistaan natisevampaa sänkyä, joita miehittää yhdeksän jeppeä. Asiat voisivat olla huonomminkin, mutta arvostan kaikkia niitä tunteja jotka saan yöllä nukkua. Nyt niitä ei montaa kertynyt.

Yllättävän pirteänä porukka marssi metsikön läpi vielä pimeässä aamussa muonituskeskukseen aamiaiselle. Valkoista riisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kananmunia. Ja kahvia, jes! Hejpådig, vähähiilihydraattinen ruokavaliokokeilu. Se ei tosiaankaan täällä onnistu. Erikoisruokavaliot ovat kyllä keittiöllä hallussa ja erikseen laitettu, mutta päälinja tarjoaa rikkaasti energiaa. Ja toki sitä palveluksessa tarvitaankin. Perunaa, riisiä, pastaa... Mitähän huomenna?

Tänään oli todella rauhaisa päivä. Teoriaa ja snadisti käytäntöä. Bitti hiihti yhdessäkin esityksessä varsin mallikkaasti, eli siis kulki. Mutta onko hiihtäminen tässä tapauksessa nopea vai hidas menetelmä liikkua? Anyhoo Ruokailua joka välissä, plus kahvitaout. Ei täällä laihtumaan pääse. Huomenna jatketaan siitä mihin jäätiin.

Illalla päästiin bonussektorille -- saunaan. Olisipa ollut yksi olut vielä siihen päälle niin avot. Pitkä puhelu oman kullan kanssa... Ihanuutta. Ja vielä tämä lyhyt tarina tässä sängyssä naputellen, valot jo tuvasta sammutettuna, toverien alkavaa kuorsausta aistien. Hyvää yötä.

Niin, ja olipa aikamoinen usva tänään. Sellainen The Mist, you know.

Vihreä on aina muodissa

Puolustusvoimat kutsui meidät taas pukeutumaan aina muodikkaaseen
maastokuvioituun vihreään. Neljä päivää vietetään opiskellen Hallin
tukikohdan toimintaan liittyviä asioita teoriassa ja käytännössä.

Aamusta lähdin Tampereelta junalla ja jo konnarin puheesta sai vihiä,
että samaan suuntaan matkustaa kymmeniä taistelutovereita. Satakunta
jeppeä sai nopeasti kevyen satsin varusteita (vaatteet, petivaatteet)
ja kerääntyikin kohta iltapäivä-kolmen jälkeen luentosaliin kuulemaan
ison herran sanaa. Seuraavien päivien ohjelma koostuu
joukkuekohtaisesta jostain. Pitkiä päiviä tiedossa. Aamupala klo 7 ja
siitä iltakahdeksaan painetaan.

Keskivikkona ja torstaina päästään saunaan. Saadaan majoittua sisällä,
eikä edes hallin lattialla vaan tuvassa ja punkassa, lakanoissa ja
viltin alla. Päivässä syödään neljästi. Plus sotilaskotitauot. Toimi
ohjeiden mukaan ja homma toimii. Mikäs tässä. Ei kipinää, ei
kenttäruokailua. Sitä lienee tiedossa ensi kesäkuun (R/T)uska 2012
-harjoituksessa, johon tämä sessio meitä "johtajia" valmistelee. Vaan
miten käy, kun määrärahoja koko ajan supistetaan.

En tiiä mitä tästä kaikesta taas ajattelis. Toisaalta meno on rentoa
ja silleen, mutta vähän tämä militääripuoli mietityttää. Kassellaan.
Vaatteet on kokoa XL ja roikkuu päällä nätisti. Toivottavasti saa
yöllä unta kuulaan. Kaheksan muuta ukkoa tuvassa. Toivottavasti kukaan
ei kuorsaa kovin.

Laboratorio keittiössä

Toukokuussa Hesarin NYT-liitteen toimittaja Tuomo Väliaho lähestyi sähköpostitse muutamaa Kulinaarisen Instituutin molekyylikokkauskurssilla käynyttä. Hän halusi tehdä artikkelin molekyylikokkauksesta kotioloissa. Ilmoittauduin oitis vapaaehtoiseksi, ja kesäkuussa Tanskan-komennuksen päätyttyä Tuomo ja valokuvaaja Mika Kanerva ajelivat Tampereelle tekemään juttua. Juteltiin rennosti aiheesta ja kokkailtiin samalla 68 asteen kananmunia.

Tänään artikkeli tuli ulos Hesarin NYT-liitten verkkoversiossa ja painetussa NYT-liitteessä sivulla 24. Juttu on hauskaan ja rentoon sävyyn kirjoitettu. Tykkään.

Kuvia purjehdusreissulta

Kuvia purjehdusreissulta nyt Flickrissä:
http://www.flickr.com/photos/siiksten/sets/72157624628863550/show/

Purjehdus 2010 -yhteenvetoa

Viimeinen legi Helsingin Sirpalesaareen meni erittäin vauhdikkaasti. Pakattiin kamat ja sanottiin heipat. Jälleen kerran erittäin onnistunut ja hieno reissu. Matkaa kertyi hieman reilu 240 merimailia eli n. 450 kilometriä. Kiitos Kimmo, kiitos Santtu. Kuvia myöhemmin.

Viimeinen lomaviikko alkaa ihan näillä näppäimillä. Vielä on reissua tiedossa.

Porkkalasta kohti Helsinkiä

Porkkalaan saavuttiin hyvissä ajoin eilen iltapäivällä. Aurinko oli paistanut koko päivän, ja olin keplotellut kalsareissa shortsien ollessa kaiteella kuivumassa. Se kostautui illalla lievänä punotuksena. Syötiin illalliset satamaravintelissa ja saunottiin päälle.

Jouduttiin vaihtamaan laituripaikkaa, oltiin kiinnitytty vahingossa Mr. Virkkalan kohtaan. Toinen puoli laiturista oli tuulelle altis, ja koko yö kuunneltiin liplatusta. Siihen oli jo totuttu, mutta aamulla tuuli jo sen verran että perä edellä laituriin kiinnitetty vene alkoi tehdä kontaktia puureunan kanssa. Koko remmi oli kuudelta ylhäällä ja matkassa oltiin jo puoli kahdeksan jälkeen.

Reissun viimeinen legi kohti Helsinkiä on käynnissä. Tuulee rapsakasti myötäiseen, aurinko on vielä semisti pilvien takana.