Torstai. Tuo viimeisistä korpimaista käymättömin. Se valkeni jälleen usvaisena. Pakkastakin oli Huimasti paljon paremmin nukuttu yö takana. Kaikkeen tottuu. Ja huomionarvoista on se, että korvatulpissa on eroa. Jopa saman merkin sisällä. Erinomaista. Aamupalalle mars. Puuroa, soppaa, kahvia ja leipää. Nautinnollista.
Torstai. Jatkoa keskiviikolle. Ei mitään uutta taivaan alla. Pienryhmissä teimme pientä harjoittelua ja istuimme koko sakilla luennoilla. Pienryhmä. Sanopa se pari kertaa ääneen. Pienryhmä. Pienryhmä. PieNRyhmä. Kun sitä ännää korostaa, huomaa puhuvansa kirjakieltä. Kun sitä ei korosta, huomaa sanovansa pierryhmä. Tai sitte moon vaan pohojam'maalta.
Torstai. Käytiinhän me suorittamassa varusmiesammunnat. Varusmiesten ammunnat. Varusmiesten RK-ammunnat. Fingerpori-otsikoita kaikki. Ammunnat menivät kaksijakoisesti. Kaikki kohdistuslaukaukset (5 kpl) valkoisen keskiympyrän sisässä. Eli vähintään ysejä. Kaikki varsinaiset laukaukset sen ulkopuolella. Eli korkeintaan kaseja. Nätissä kasassa kyllä. En koskenut mihinkään. Syytän hämärtyvää iltapäivää. Puin päälle kaikki vaatteet, omat ja valtion. Ei palellut. Mutta en myöskään näyttänyt kovin sotilaalliselta. Windstopper-pipo ja -hanskat. Erinomaista.
Torstai. Tuo perjantaita edeltävä viikon toisiksi paras päivä. Hernesoppaa, sinappia, silputtua raakaa sipulia, pannaria, vadelmahilloa ja kylmää maitoa. Hernesoppaa, tai possua pallomeressä, kuten tänään opin. Repesin.
Huomenna päästään omaan kotiin, oman kullan kainaloon, omien lihapatojen äärelle. Perjantai, viikon paras päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti