"Komppaniassa herätys", kuulutti keskusradio tasan kello kuusi. Yksikään kertausharjoitusmies meidän tuvassamme ei liikahtanutkaan. Alakerrassa varusmiehillä taisi olla eri meno. Olimme mekin tosin joka iikka ylhäällä ja valot päällä 6.15. Se on se vartti.
Yö sujui aika rauhattomasti. Vaikka pääsimmekin tupiin ja sänkyihin nukkumaan, oli ilo ehkä ennenaikaista. Tuvassa oli jäätävän kylmä, sillä patterit olivat poiskäännetyt. Ilmastointi huutaa kuin Tallinnan-lautalla ikään. Ja kuorsaavat kanssataistelijat kilpailevat sen kanssa. Eikä siinä vielä kaikki; heitetään kaupan päälle vielä kymmenen toinen toistaan natisevampaa sänkyä, joita miehittää yhdeksän jeppeä. Asiat voisivat olla huonomminkin, mutta arvostan kaikkia niitä tunteja jotka saan yöllä nukkua. Nyt niitä ei montaa kertynyt.
Yllättävän pirteänä porukka marssi metsikön läpi vielä pimeässä aamussa muonituskeskukseen aamiaiselle. Valkoista riisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kananmunia. Ja kahvia, jes! Hejpådig, vähähiilihydraattinen ruokavaliokokeilu. Se ei tosiaankaan täällä onnistu. Erikoisruokavaliot ovat kyllä keittiöllä hallussa ja erikseen laitettu, mutta päälinja tarjoaa rikkaasti energiaa. Ja toki sitä palveluksessa tarvitaankin. Perunaa, riisiä, pastaa... Mitähän huomenna?
Tänään oli todella rauhaisa päivä. Teoriaa ja snadisti käytäntöä. Bitti hiihti yhdessäkin esityksessä varsin mallikkaasti, eli siis kulki. Mutta onko hiihtäminen tässä tapauksessa nopea vai hidas menetelmä liikkua? Anyhoo Ruokailua joka välissä, plus kahvitaout. Ei täällä laihtumaan pääse. Huomenna jatketaan siitä mihin jäätiin.
Illalla päästiin bonussektorille -- saunaan. Olisipa ollut yksi olut vielä siihen päälle niin avot. Pitkä puhelu oman kullan kanssa... Ihanuutta. Ja vielä tämä lyhyt tarina tässä sängyssä naputellen, valot jo tuvasta sammutettuna, toverien alkavaa kuorsausta aistien. Hyvää yötä.
Niin, ja olipa aikamoinen usva tänään. Sellainen The Mist, you know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti