Eilisiltana ei ehtinyt kirjoitella. Ohjelmaa oli mukavasti. Saavuimme Kökarin Helsö-vierassatamaan jo puoli viiden maissa. Hetken auringonpalvonnan jälkeen kokattiin eka kerran tällä reissulla vähän jotain monimutkaisempaa. Keitettiin perunalohkot lähes kypsäksi, joukkoon kuutioitu viljasika(säilyke), kevätsipulia ja iso purkki ruokakermaa. Hieman aromisuolaa, pippurisekoitusta ja kuivattua sipulia. Annetaan hautua. Maistui todellakin hyvälle ruisleivän, sulatejuuston ja tomaattien kera.
Sauna oli jälleen varattu jo etukäteen. Santtu hoiti homman kotiin suomen, ruotsin ja englanninkielen onnistuneella sekakäytöllä. Ennen sitä ehdimme ottaa odotetun Minigolf EWC-tourin Helsön kaksitoistareikäisen osakilpailun. Jo ensimmäinen reikä teki merkittävän eron joutuessani käyttämään kaikki sallitut kuusi lyöntiä yrittäessäni saada palloa hiekkaisella huovalla pyörimään ylämäessä sijainneeseen pieneen reikään. Santtu hoiti tällaiset tapaukset varmemmin, ja muilla perusrei'illä ei eroa juuri tullut, joten nuo kirotut ylämäet koituivat kohtalokseni. Santtu johtaa täten touria jo kahdella peräkkäisellä osakilpailuvoitolla.
Golfinpeluun aikana Kimmo oli ehtinyt hoitaa tiskit venellä ja pääsimme saunomaan. Tällä kertaa oli tarjolla vähän varustellumpi sauna suihkuineen ja makeine vesineen. Remmarhamnissahan saimme saunoa kunnon mökkiolosuhteissa. Sauna virkisti taas kummasti kehoa ja mieltä. Siirryimme Havpaviljongeniin korkeammalle kalliolle ihailemaan auringonlaskua ja komeita maisemia. Hauska insidentti sattui paviljongin tiskillä Santun tilatessa ensimmäisenä virvokettaan; tarjoilija vastakysyi "Jäitä?" Siinä hetki mietittiin ja yritettiin hakea muistista mitä ruotsinkielessä kyseinen sana merkitsee. Santtu sitten kysyvästi "Mitä ne on?" jonka jälkeen jo itsekin tajusimme, että ensimmäistä kotimaistahan se tarjoilija käytti :) Viihdyimme tarjoilujen äärellä yhteen yöllä. Viimeisinä asiakkaina päätimme kuitenkin siirtyä veneelle ennen valomerkkiä. Ilta jatkui perinteisesti ristiseiskan merkeissä. En muuten ole voittanut vielä yhtään peliä. Yleensä puolessavälissä erää Kimmo tietää mitä kortteja muilla on ja kuka voittaa. Pelaa siinä sitten...
Illanvieton venymisestä johtuen aamu lähti hieman nihkeästi käyntiin, mutta mahtava auringonpaiste houkutteli meidät ylös, ulos ja lenkille. Polkupyörien vuokrausmahdollisuus oli saanut meidät harkitsemaan välipäivän pitämistä, sillä Kökarissa oli esitteiden ja nettisivun mukaan runsaasti nähtävää. No, meidät kohtasi Ahvenanmaan kirous; kaikki pyörät oli jo varattu. Ylläripylläri. Tiedä siis tämä: kun lähdet lomalle Ahvenanmaalle, varaa haluamasi aktiviteetit etukäteen, muuten ei tarvitse miettiä tekevänsä mitään spessua.
Damn. No, pikapalaverin jälkeen päätimme kerätä kamat, käydä kaupassa ja suunnata merille. Handelista täydennettiin leipä-, sulatejuusto-, metukka- ja kahvivarasto, sekä varauduttiin illan spydäri- ja/tai grilliherkkuihin. Helsön Fiskelagista eli paikalliselta kirpputorilta löysin aivan uskomattoman hienon keksinnön; Banana Guardin. Se on banaanille tarkoitettu käyrä ja kova kotelo. Ei enää muussaantuneita banaaneja squash-kamppeiden seassa repussa. Hurraa insinöörit!
Pisteet Kökarin Helsölle (59.9506, 20.924) yksimieliset 4/5. Hyvä satama (maksu 15€), hyvinvarustettu lähes kaupanomainen kioski, hyvä sauna (11€ kolmelta hengeltä), hieno paviljokiravintola (palvelua suomeksi). Moitimme rajallista vuokrapyöräkapasiteettia ja roskaisia minigolfratoja.
Jatkamme itsemme grillaamista ja opettelemme GPS-navigointia karttapisteiden avulla päästäksemme takaisin Suomeen, Långlandin luonnonsatamaan. Turun Partio-Sissien ultrahyödyllisen satamakirjan mukaan saamme nauttia kauniin karusta asumattomuudesta. Vaan riittääkö tuulen nopeus viedäkseen meidät hitaasti perille, ennenkuin kapteenin hihat palavat joutavaan lillumiseen?
P.S. Asfaltti Ahvenanmaalla on todellakin punaista. Sinänsä outoa, koska paikalliset kalliot eivät tähän mennessä ole vaikuttaneet sen punaisemmilta kuin suomalaisemmatkaan. Ehkäpä he käyttävät lisäaineita värjäämiseen? Punajuurimehua?
P.P.S. Santun puhelin kävi äsken vaarallisen lähellä vapaata "pudotusta". Syvyyttä olisi tosin ollut vain 20m. Mitään ei tällä reissulla ole hukattu, yksi lippis on käyty kalastamassa takaisin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti