Saavuimme Långlandetin luonnonsatamaan eilen illansuussa, melko tarkkaan 20 mailin legin päätteeksi. Kaksiosainen saari on satamakirjan kuvauksen mukainen; asumaton, karu mutta kaunis. Kävelimme ensitöiksemme pitkänomaisen, matalahkon toisen saarenosan kärkeen. Kanervaa, haapaa, koivua, pihlajaa, variksenmarjaa, vadelmaa, monenlaisia kukkia, pieneläinten luita, kalliota, aaltojen maihin huuhtomia esineitä... Olipas mukava pitkästä aikaa kulkea luonnossa ja hyppiä kiveltä toiselle rannalla.
Pitkä lenkki kävi kuntoilusta ja nälkä kurni vatsassa. Ei muuta kuin notskia virittelemään. Rannalla olikin hyvä vanha nuotiopaikka. Aiemmin päivällä Kökarista ostetut grillattavat ja halsteri pääsivät käyttöön. Halsteri pantiin kahteen osaan, ja saatiin erinomainen grilliritilä, joka sitten viritettiin nuotiota ympäröivien kivien varaan. Halsteri osoittautui erinomaiseksi viiden euron sijoitukseksi. Kimmolla oli veneessä kuivia koivuklapeja ja tuohta. Niillä laitettiin tuli alulle. Höökiä saatiin lisää kaatamalla Iniöstä ostetun brikettipussin loppu hiillokseen. Marinolia ei tarvinnut käyttää, tosin brikettien "syttymisen" odottaminen vaati kärsivällisyyttä.
Hiilloksen kuumuuteen asetettiin paistumaan aiemmin päivällä tyynemmässä säässä keitetyt perunat, saksalaiset juustotäytteiset pekonikäärenakit ja Aurora-sinihomejuustomakkarat. Hieman tomaattia lautaselle ja Castillo de Molinaa mukiin. Maistui nuotion äärellä aika mahtavalta.
Kellon lähestyessä kymmentä siirryimme mukien ja kameroiden kanssa saaren länsilaidalle ihailemaan auringonlaskua. Mitään spektaakkelia ei tarjottu, mutta mukava oli istuskella luonnon omassa elokuvateatterissa rantakalliolla. Siinä on sitä jotain.
Vaikka muita veneilijöitä ei saareen rantautunutkaan, myöhemmin illalla saaren paikallisasukkaat, aggressiiviset hyttyset vaivata pahoin. Nuotion savu karkotti osittain verenhimoiset imijät, mutta kirveli myös kovasti aurinkorasvan ja hien kyllästämiä silmiä. Oli pakko siirtyä Doris-keksien kanssa sisätiloihin. Kimmo on muuten kruunannut kyseiset keksit lajinsa kuninkaaksi. Tasangon kanelisydämet, joita myös varasimme mukaan, eivät horjuttaneet asemaa.
Långland (59.9511, 21.4973) ansaitsee 3/5. Kohtuusuojainen, vaikkakin avoin etelätuulille. Ei mitään asutusta eikä rakennuksia. Ei mitään spesiaalia, karu perusmeininki. Vihaisia hyttysiä. Muutoin todella rauhallinen paikka.
Nyt purjehdimme vauhdikkaasti pilvisessä säässä sivumyötäiseen kohti Gullkronaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti