Aurinko paistaa 12000 kilometrissä

Aurinko paistaa kahdessatoista tuhannessa kilometrissä. Toivoisin sen paistaneen matalammallakin, mutta välissä on paksu pilviverho. Ilta-aurinko maalaa sen kauniin valkoiseksi. Pilvipeite näyttää isolta ja pehmeältä pumpulimereltä. Sekaan tekisi mieli hypätä. Hautaan ajatuksen, haukkaan lisää pientä juustosämpylää ja hörppään kahvia. Finski pöhistää kohti Helsinkiä.

Tänään on Helatorstai ja vapaapäivä niin Tanskassa kuin Suomessakin. Huominen perjantai ja tuleva viikonloppu on tarkoitus viettää Suomessa. Maanantaina aikaisin aamulla on lento takaisin. Seuraava lento onkin sitten paluulento komennuksen päättyessä. Silloin on luultavasti kesäkuun 13.

En edes muista, mitä olen viimeksi kirjoittanut. Siitä on liian kauan. Elämä ei ole ollut tapahtumatonta, energia vain on ollut karkuteillä. Luulen, että iso osa iltaväsymyksestä johtuu uudesta elämänrytmistä. Keho ei ole tottunut siihen vielä. Vieläkään. Silti tunnen, että kahdeksaan töihin pyrkiminen on hyvä idea. Toisaalta päivä lipsahtaa helposti työsopimukseen kirjatun tuntimäärän tuolle puolen, ja sitä huomaa löytävänsä itsensä istumasta toimistolta vielä viiden jälkeen. Mutta näitä plussatunteja voi käyttää lyhyempiin päiviin nyt, kun Suomesta on vieraita tiedossa.

Köpiksen komennusta on vielä tasan kuukausi jäljellä. Aika rientää uskomattoman nopeasti. Töissä lyhytjänteiset projektit tulevat ja menevät. Kesäjuhlatkin ovat jo tiedossa, ne ovat perjantaina 11.6. eli viimeisenä virallisena työpäivänäni. Suomen päässä firma on järjestänyt hienot karaoke-kilpailut osaksi juhlia. Esikarsinnat pidettiin kuluneella viikolla. Saa nähdä onko joku kollega tai tuttu ilmoittautunut. Uskon ja toivon niin, sillä tiedän piiristä löytyvän todellisia laulutaitureita. Tanskan päässä ei tällaista herkkua ainakaan vielä ole ilmoitettu järjestettäväksi.

Viime viikon torstaina sain ensimmäisen vieraan kotomaasta. Tomi lensi seurakseni Ilmajoelta. Perjantaina tsekkasimme työpäivän/shoppailupäivän jälkeen Ølfestivalit Carlsbergin tiloissa. Olipas oluita ja porukkaa! Kymmeniä ja kymmeniä kojuja, satoja oluita, tuhansia ihmisiä. Ruuhkaiset festarit, mutta tulipa maisteltua paikallisia ja huomattua, kuinka monipuolinen ja laaja lokaali tarjonta onkaan. Pieniä mikropanimoita esittäytyi runsain mitoin. Festareiden paras olut oli Bøgedalin lakritsinen tumma imperial stout, Bøgedal № 161, ja mielenkiintoisin vaaleanpunainen vadelmainen vehnäolut, Wittekerke Rosé.

Seuraava lauantaiaamu valkeni vähemmän pirteissä merkeissä, mutta aamupalan vahvistamana suuntasimme kuitenkin kaupungille pientä merenneitoa ja muita nähtävyyksiä morjestamaan. Neito on kuskattu Kiinaan paikallisten ihmeteltäväksi, ja paikalla on vain iso TV-ruutu, josta voi seurata livenä neidon ihmettelijöitä toisella puolella palloa. Hassu juttu. Reissulla päästiin myös geokätköilyn makuun, ja Tomikin tuntui innostuvan hommasta. Kastellet-linnoituksen ja usean kätkön jälkeen jatkettiin matkaa junalla pohjoiseen Dyrhavebakkenille, joka tuttavallisemmin ja lyhyemmin on vain "Bakken".

(tauko, laskeutudaan Hesaan)

Bakken on aivan uskomaton paikka. Vain pienen matkan päässä Kööpenhaminasta on suuri metsä. Se on yksi Tanskan vierailluimmista metsistä, eikä syytä ole vaikea arvata. Saavumme junalla Klampenborgiin. Hyppäämme ulos. Pysäkillä odottava bussikuski neuvoo kävelemään tietä pohjoiseen. Tulemme muutaman sadan metrin jälkeen portille. Sen jälkeen aukeaa metsä. Eikä se ihan heti lopu. On kuin olisit tullut muualle kuin pohjoismaiseen luonnonmaisemaan. Isoja, nelisataavuotiaita puita. Polkuja sinne tänne. Jylhiä maisemia ilman isoja korkeuseroja. Niittyjä. Villieläimiä. Middle earth, anyone? Ja kaiken ei-minkään keskellä on huvipuisto. Aivan absurdi meininki. Tiiviisti rakennettu vanhan ajan huvipuisto, eikä mikään moderni rimpula. Hieno paikka. Nautimme lounaat ja isot Tuborgit paikallisessa. Elämä hymyilee. Tomi testaa vuoristoradan. Häntä hymyilyttää. Itse en vetkutuksiin uskalla. Jatkamme matkaa syvemmälle metsään. Päädymme tekemään pitkän kävelylenkin. Sää ei ole paras mahdollinen, mutta ei sada. Uskomattoman hienoja näkymiä toisensa jälkeen. Viihdymme erittäin hyvin. Puhelimen akku loppuu kätköilyn seurauksena. Suuntaamme takaisinpäin. Canon räpsii kuvia. Tänne palaataan vielä.

Kaupungille päästyämme on kello jo paljon. Päätetään poiketa nopeasti Rundtårnilla ennen metro/bussi/junalippujen voimassaolon umpeutumista. Torni on jo kiinni, mutta vierestä löytyy kätkö. Suhautetaan metrolla Frederiksbergiin ja haetaan Taco Shopista "pientä snägää" ja laitetaan leffa pyörimään. Hieno päivä kertakaikkiaan.

Äitienpäiväsunnuntai valkenee. Jalkoja jo kivistää. Kävelyä ja jalkojen päällä seisomista on takana paljon, Tomilla vielä yksi shoppailupäivä enemmän. Toivotamme hyvät äitienpäivät Suomeen ja suuntaamme sunnuntaibrunssille. Godthabsvej'ltä löytyykin mukava cafe, ja runsaan brunssin jälkeen olo on väsynyt mutta onnellinen. Ulkona on kylmä, sisällä lämmin. Jalkoja painaa, mutta pakko jaksaa eteenpäin. Olemme bonganneet kätkökeskittymät Nørrebrosta. Kävelemme pohjoiseen, keräilemme kätköjä. Kaupunginosa menee statuksella "avoid certain areas". Huomautus on helppo ymmärtää, rähjäistä ulkoasua tarjotaan monin paikoin. En ehkä haluaisi liikkua täällä pimeällä.

(tauko, lennetään kohta Tampereelle)

Tauko venyikin yhden viikonlopun mittaiseksi. On jo sunnuntai. Perjantai-iltana puksuttelin junalla Pohjanmaalle. Nyt istun jo junassa paluumatkalla Tampereelle. Päivät Suomessa kuluivat nopeasti, mutta näin monta minulle tärkeää ihmistä. Ja mitä säähän tulee, oli ilo nauttia hellepäivistä. Niitä ei Tanskassa ole vielä nähty. Lähtiessä oli kaulaliina ja hanskat, tänään teki mieli heittää paita pois nurmikkoa leikatessa. Näin se menee. Toivotaan, että Tanskaankin saadaan loppumetreille lämpimämpää ja kuivempaa.

Santtu lentää keskiviikkona Köpikseen etätöihin ja huvimatkalle. Hienoa. Suunnitellaan päiväreissua pääsaarelle Legolandiin. Santtu hyvää ruokaa arvostavana ihmisenä varmaan ei pane pahakseen, vaikka käytäisiin jossain vähän hienommassa raflassa. Mitäs muuta? Torstaina on duunissa taas lautapeli-ilta. Äkkiä se aikaa menee, seisoit miten päin tahansa.

(tauko, paluu Köpikseen)

Tämä postaus venyi usean päivän ajalle, siitä tuli sekava ja katkonainen. Postaan sen nyt pois kuleksimasta. Linkit lisätty oluisiin.