Pistin koneellisen pyykkiä pyörimään, pesun kautta kuivausrumpuun. Itse asiassa harkitsin sellaisen rummun hankkimista tuossa hetki sitten. Nyt kun tajuan kaikki pesulaput luettuani, ettei sinne saa laittaa juuri mitään vaatteistani, taidan jättää idean sikseen. Lisäksi masiina on todella mahtipontinen sähkösyöppö. Vähän samanlainen juttu kuten nelipyöräisen omistaminen; auto tuo usein haluttua joustavuutta elämään, mutta ilmankin pärjää jos asuu julkisten varrella, jos ei ole perhettä tai muuta kuskattavaa ja jos on aikaa ja hermoja. Jos ja jos. En omista autoa. Vielä. Kuivausrumpua tuskin koskaan. Never say never.
Pesemisestä tuli mieleen vesi. Vesi on täällä todella kovaa. Se maistuu oudolta. Astioihin jää korkeista suolapitoisuuksista johtuen valkoisia kalkkitahroja. Astianpesukoneeseen olen lisännyt kaksi kiloa suolaa ja huuhtelukirkastetta (kamalia tensidejä). Nyt tulee kirkasta. Ikkunalasitkin ovat läikikkäät ja likaiset. Onko sadevesikin täällä suoloin rikastettu, ketä tietää?
Keskiviikkona paikallinen kollega ehdotti, että lähdettäisiin bussilla Frederiksbergin keskustan kautta kotio. Hän tiesi vaikka mitä houkutuksia siellä. Egefeldin ekologisesta supermarketista tarttui mukaan Slagter.dk:n Bornholmin saarella ekologisesti ruokitusta, kasvaneesta ja teurastetusta lihakarjasta valmistettua grillimakkaraa. Erinomaista. Lisäksi löytyi Tropicain hot chili coconut chipsejä. Aivan ehdotonta herkkua, rasvaa vain noin 60%. Myös "ruisleipää" bongasin, nimittäin Aurionin Pumpernikkeliä. Se odottaa vielä pakkasessa maistamista. Täytyy säästää Suomeen Pertulle siivu, tää on nyt ilmeisesti sitä oikeeta pumppernikkeliä mitä Sodexo kehottaa nauttimaan. Meyers Delin herkkupuoti oli pullollaan vaikka ja mitä, mukaan tarttui Johan Bülowin habanero-lakritsia (lisää tätä), Pipersin perunalastuja (todella rapeita) ja Meyersin omaa "ruisleipää". Lienen ekokapitalisti; käytän paljon rahaa, mutta yritän tehdä järkevien mahdollisuuksien rajoissa laadukkaita, kestäviä, eettisiä ja ekologisia valintoja. Täällä siihen on luotu erinomaiset puitteet.
Kollega kutsui kauppakierroksen päätteeksi minut kotiinsa kahville. Eri ystävällistä. Lupasin kutsua pariskunnan kahville heti, kun olen bongannut täältä jotain vähälaktoosisia tai laktoosivapaita maitotuotteita. Leivontaan, siis. Yhdessätuumin etsimme vastausta tiedon valtaväylältä. Tanskalaisista vain n. 3% kärsii ongelmasta, ja tuotteita on markkinoiden pienen kysynnän johdosta erittäin vähän tarjolla. Ruotsalainen Arla tarjoaa suomalaisittan tuttua UHT-käsiteltyä laktoositonta maitoa. Makeaa ja rasvaista. Ei pysty juomaan. Leivontaan ehkä. Thise Mejerin laktoosivapaa jogurtti on vielä löytymättä. Ja kerma. Ja rahka. Ja voi. Täytynee jälleen kokeilla laktaasitabletteja.
Tankkasin pääsiäisen ruoka- ja juomavaraston keskiviikkoillan päätteeksi etukäteisviisaana kiireettömästi ja ilman tungosta SuperBestin hyllyiltä. Tanskalaista lampaanfileetä ja luomubataatteja. Paikallisia pääsiäisoluita. Suklaata ja sipsejä, suomalaisia Fazerminttejä ja liitulakuja. Lajitelma Magasin Chokoladefabrikin pötköjä. Luulisi niillä selviävän paikallisesta viiden päivän pääsiäisvapaasta.
Paikalliset viettivät siis jo kiirastorstain lomaillen. Suomalaisen työaikalainsäädännön mukaan se on toimistopäivä, joten tein töitä. Kotitoimistolta. Uskomatonta miten paljon asiat ovat kehittyneet. Nykyään pystyy tekemään duunia periaattessa missä vaan, jos teleyhteydet pelaa. Mikään ei edelleenkään kuitenkaan korvaa fyysistä läsnäoloa tiimityöhön orientoituneessa projektimaailmassa; miten luet ilmeitä tai tulkitset kehonkieltä sähköpostista tai chattiviestistä? No, suomalaisille kollegoille olin niin läsnä kuin tuhannen kilometrin päästä pystyin.
Pääsiäisen aika oli sääoloiltaan jotain surkean ja märän väliltä. Liityin videovuokraamon jäseneksi ja hamstrasin leffoja sipsikulhon kaveriksi. Jotenkin väsytti ihan simona. Ehkä se kaikki aikainen herääminen kostautui. Maanantaina lähdin pilvisestä kelistä huolimatta rohkeasti kohti eläintarhaa. Portille päästyäni alkoi sataa. Siitä huolimatta ihmisiä oli kolmella lippuluukulla runsaasti, jonoiksi asti. Eläintarha oli hieno, siisti ja monipuolinen, ja eläimillä oli tilaa olla ja mennä. Oli kaikki laadut etelänavalta pohjoiselle, sademetsät ja savannit, napapiiri ja Moni eläin valitsi olla tulematta näytille. Mitä sitä happanemaan vesisateeseen, toisten pällisteltäväksi. Kesämmällä uudestaan.
Nyt HBO-tuotannon pariin. Elisa Viihde rokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti