sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Ruska2005 — ohi on 7


Pois pois — nyt äkkiä!
Originally uploaded by Siiksten.

Ohi on 7. Seitsemän pitkää päivää ja kuusi sitäkin pitempää yötä. Hengissä selvittiin. Vaan univaje on melkoinen. Oma sänky on uskomattoman mukava kaikkien huonosti nukuttujen hetkien jälkeen.

Kaikki harjoituksessa otetut kuvat löydät Flickr:n Ruska2005-albumistani.

Puttosen Staraoke-biisin (sävel kappaleesta "Kun Chigago kuoli") voit ladata täältä: Puttonen Staraoke (193 KB MP3). Ensiesitys kuultiin keskiviikkona 31.8.2005 klo 22:20. Minuutin kohdalla pieni klikki nauhoitusteknisestä ongelmasta johtuen. Sanoituksestakin muutama kohta valitettavasti epäselvä...

Viestitilanne kuumin kai,
sekaisin sai Ristonkin.
Koko joukkue juosta sai,
ja sen muistan vieläkin,
kun Valasalmi sanoi näin:
"Kaikki seuraa käskyjäin".
Viestikomppanian sotaan vei,
Abis rauhaan jäänyt ei.

kertosäe:
"Jäi Kautto itkemään,
mä vielä hikoilevan Jylhän nään.
Moni siitä yöstä vaikenee,
moni kytkennöistä vaikenee,
kauhuissaan."

Äänet maistelun kantautui,
läpi telttojen hikisten.
Miehet asemiinsa raahautui,
ehkä hieman väristen.
Ja Risto huusi tuskissaan,
riensi Kautto auttamaan.
Toimivan näin Oskarin,
hoiti kuntoon Telmankin.

(kertosäe)

Aamulla ei ääntäkään,
_____ ______ luureista.
Tik tak tik tak.
Ovi auki potkaistiin,
astui ______ kammariin,
pyyhki Suomisen kyyneleet,
oli huolet häipyneet.

(kertosäe)
Suuret kiitokset kaikille osallisille, etenkin TjärjR:n jäsenille ja kouluttajalle. Nähdään ensi kerralla!

torstaina, syyskuuta 01, 2005

Suojeluhälytys — Musta Sika uunissa!

Sää oli tänään vaihteeksi loistava. Aurinko paistoi miltei koko päivän ja lämpötila kohosi iltapäivällä lähes hellelukemiin. Tosin illemmalla kylmyys laskeutui nopeasti ja vihaiset hyttyset löysivät ystävineen leirinuotiomme; grillasimme iltapalaksi saadut makkarat komealla avonuotiolla keskellä telttakyläämme. Nam.

Työn puolesta päivä oli jo toinen kuollut peräkkäin. Saimme kuitenkin koulutajilta tehtäväksi harjoitella ryhmittäin toimintaa suojeluvaroituksen/-hälytyksen sattuessa. Kuvassa ryhmämme valmiina kaasuhyökkäykseen nasset päässä, vain taikaviitta puuttuu.

Syötiin jälleen erittäin hyvät kenttäruoat (riisi+broilerkastike, hernekeitto) loistavassa säässä, käytiin jälleen saunassa, sotkussa... syötiin iltapalaksi suklaamuffinssia ja maitokahvijuomaa -- ei tämä tästä suffelimmaksi muutu.

Puolen tunnin kipinä ohi, en tälläkään kertaa onnistunut paistamaan mustaa sikaa uunissa. Ja äkkiä takaisin nukkumaan.

keskiviikkona, elokuuta 31, 2005

Saunaan — ja äkkiä!


Saunaan - ja äkkiä!
Originally uploaded by Siiksten.

Viikon kohokohta koettiin tänään (tai siis eilen, onhan kello taas yli puolenyön) kahdeksan pintaan, kun sauna oli vihdoin varattu meidän käyttöömme. Olipa mahtifiilis kun pääsi vaihtamaan miltei neljä päivää päällä olleet kamat tuoreisiin. Etenkin kumisaappaissa haudotut sukat joutavat radioaktiivisen jätteen käsittelylaitokseen, sillä hajun puoliintumisaika lienee jossain 30 vuoden tienoilla. Oheisessa kuvassa iloinen joukkomme on lähdössä kohti löylyn ihanuuksia. Huomaa atk-ihmiselle tyypillinen tapa kuljettaa saunakamppeet; HP:n pahvilaatikko.

Tänään oli sitten se ensimmäinen hiljainen päivä. Kuten odotettua, rakentamisen valmistuttua ei tekemistä juuri ole. Keskityimme siis lähinnä ruoka-aikojen odotteluun ja it-maailman mittapuulla ikivanhojen systeemien evaluointiin ja prosessien (lue: maailman) parantamiseen. Oudoistakin asioista saa paljon hauskaa irti kun on tarpeeksi väsyneitä ukkoja säätämässä.

Pakkiruokailukin, joka tänään alkoi, on lähinnä ulkoruokailua mukaan viisaasti varaamieni kertakäyttöastioiden ansiosta. Ruoka on edelleen kaikinpuolin hyvää ja maistuu aina kun sitä tarjotaan. Stroganoff ja lohikeitto löysivät tänään uuden loppusijoituspaikan mahoistamme.

On aika päästää kollega Viljanen kamiinan ääreen ja painua itse maate. TJ 2 on enemmän kuin lähellä.

tiistaina, elokuuta 30, 2005

Retromeininki


Retromeininki
Originally uploaded by Siiksten.



Retromeininki
Originally uploaded by Siiksten.



Retromeininki
Originally uploaded by Siiksten.
Tietojärjestelmäryhmän korpraalit Viljanen ja Metsäranta retroilevat DOS-hengessä. Hyvä meininki!

Varo suurta latausta


Varo suurta latausta
Originally uploaded by Siiksten.
Kuvan mukaisiin kyltteihin voi luultavasti törmätä vain tornitouhussa. Foto napattu lentokentän laidalta. Viestin tarkoitus lukijalle jää kuitenkin hieman epäselväksi, sillä yleensä aina ladattujen aseiden kanssa tulee olla varovainen. Mutta ehkä kyseessä ovatkin jotkin erikoisemmat aseet, puhutaanhan nyt sentään Horneteista.

Päivä 3 (maanantai) oli kokonaisuudessaan työntäyteinen. Käytännössä töitä tehtiin miltei tauotta aamun puoli kahdeksasta iltayhdeksään. Mutta pakerrus tuotti tulosta, sillä viimeisetkin kaapeloinnit on tehty ja laitteet toimitettu, ja kaikki asentamamme järjestelmät pelaavat toivotusti. Näin siis meidän ryhmän ja muidenkin osalta. Huomisaamusta eteenpäin siirrymme siis enemmänkin support-moodiin ja odotamme mahdollisia vikailmoituksia. Tilanne alkaa siis käyttöönoton osalta rauhoittua ja varsinainen harjoitustoiminta alkaa.

Istun jälleen kipinässä. Se on käytännössä se timeslot päivästä kun on aikaa itselle. Aikaa hieman rauhoittua ja kirjoitella. Ja toki myös hieman pitää huolta majoitustilojen viihtyvyydestä pitämällä kiuas lämpimänä.

Huomenna sitten uudessa moodissa. Harjoituksen alkaminen toden teolla tarkoittaa myös ulkoruokintaan siirtymistä. Mutta sateiden pitäisi olla nyt ohi, joten ei sen väliä.

Lopuksi täytyy todeta, että Hornet on edelleen erittäin paljon kunnioitusta herättävä kapistus, sekä läheltä että kaukaa. Sen moottoreiden ääni on läpitunkevaa ja infernaalista, eikä sen massiivinen ulkomuoto aukene ellei seiso sen vieressä.

maanantaina, elokuuta 29, 2005

Ristikytkentöjä kaatosateessa

Kello on ehtinyt jo jonkin matkaa maanantain puolelle, kun kirjoitan tätä. Istun kipinässä taas, tosin tällä kertaa neljä tuntia aiemmassa vuorossa kuin edellisyönä. Tunnelma on jälleen levollinen, mutta niin sietää ollakin märän päivän jälkeen. Märän sekä vedestä että hiestä.

Aamutuimaan saimme muutaman teoriaoppitunnin osittain jo tutuista asioista. Muutamat avainhenkilöt pääsivät kokeilemaan uuden langattoman viranomaisverkon toimintaa Nokian tetra-päätelaitteilla. Meidän kaksihenkinen tietojärjestelmäryhmämme ei kuitenkaan tällaista iloa saanut osakseen, eikä myöskään päässyt autokouluun, joten suuntasimme lounaan (palapaisti, perunat) jälkeen odottamaan lisäkäskyjä joukkueenjohtajalta.

36-henkinen porukkamme jaettiin sijoituksen mukaisiin tiimeihin. Me saimme jälleen esimieheksemme edellisestä harjoituksesta tutun rennon atk-päällikön. Muutama perusasia käytiin teoriatasolla läpi ja odoteltiin hetki (lue: käytiin sodessa) tehtävänantoja ylemmiltä tahoilta. Ja kun niitä alkoi tulla, niitä tuli. Ja niin alkoi myös vettä tulla. Ja myös sitä tuli.

Iltayhdeksään asti asennettiin koneita ja yhteyksiä käyttökuntoon eri puolille maita ja mantuja. Melkeinpä kirjaimellisesti myös johonkin kannonnokkaan. Hiki tuli kun kannettiin monitoreja (niitä tavallisia kuvaputkia vieläpä, vaikka läjä 15" littujakin oli eteisessä odottamassa) ja vanhoja mikroja yms. maastoon. Autolla ei aina päässyt lähelle, sillä rullaustiet oli pidettävä puhtaana lentokoneita varten. Ja kastuttiin muutenkin, sillä iltapäivällä tuli sääennustuksesta poiketen erittäin runsaasti vettä hyvän aikaa.

Kävimme välillä hakemassa kamat pois teltasta toimistolle. Vedenpaisumus ei ollut onneksi päässyt yllättämään, toisin kuin kauimmaisessa telttapaikassa joka oli mallia kuoppa. Dööd. Heidät, kuten meidätkin, uudelleenmajoitettiin muihin tiloihin.

Nyt siis vietämme tämän kiireisen päivän jälkeisen yön naapuriteltassa, ja lataamme akkuja huomisia koitoksia varten.

P.S. Kuva on otettu 7:36 aamulla edellisyön teltan ollessa taustalla. Fotoja tulee otettua kovin vähän siksi, että a) ei ole ehtinyt ja b) ei täällä saa kuvata juuri mitään.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2005

Kipinässä (yö1)

On hiljaista. Ainoat äänet ovat tulen loimotus kamiinassa ja kanssataistelijoden tuhina pedeissään.

Istun jälleen tutulla kuumalla paikalla kamiinan vieressä, vain neljä tuntia sen jälkeen kun painoin päätä tyynyyn (kyllä, otin mukaan oman tyynyn).

Väsyttää, nukkuminen on oudokseltaan taas vaikeaa. Kamiinan kansi käy koko ajan kipinän toimesta, pitäen yllä pientä meteliä. Ja se itsestääntäyttyvä patja. Se on pikemminkin itsestääntyhjentyvä. <aseta kirosana tähän>. Ensin sen saa puhaltaa itse täyteen, ja parin tunnin makoilun jälkeen se on ihan littana. Hienoa. Tästä tulee vielä joku kuulemaan.

Hikihän tässä tulee. Ja taas kylmä kun siirtyy 10 minuutin päästä takaisin syrjemmälle omaan littanaan petiin, herättäen syklin viimeisen kaverin kipinään.

Ampukaa, syökää ja teltta pystyttäkää

Ensimmäinen päivä Ruska 2005 -harjoitusta alkaa olla takana. Istun lyhtylaatikon päällä kotoisassa (puolijoukkue)teltassamme, ja kuuntelen kuinka puut rätisevät kamiinassä ja kuinka sade hiljalleen rummuttaa teltan kattoa. Valopetroolilyhty palaa pienellä liekillä, roikkuen katosta. Tästä voisi vaikka pitää, jos sille päälle sattuisi :)

Melkoista haipakkaa oli tämä avauspäivä. Juna oli kymmenen jälkeen Jämsässä. Sieltä oli tornin puolesta bussikuljetus varuskuntaan. Odotellessamme pohjoisen junalla saapuvia reserviläisiä, ehdimme käydä kahvilla Jämsänportissa.

Varuskuntaan saavuttiin ennen puolta päivää, ja kuten armeijassa yleensä, syödään usein. Lounaaksi olikin jauhelihapihvejä kera ruskean kastikkeen ja perunoiden kera. Lounaskylläisenä täytimme ne pakolliset rasti-ruutuun -kaavakkeet; "kyllä, en ole mielisairas". Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan mitenkään muuten arvioinut terveydentilaa, kysyen tai muin keinoin.

Varusmieskortti taskussa marssimme vastaanottamaan kamoja. Edelliskerrasta poiketen keräsimme kamat "ostoskärryyn". Mutta mihin tarvitsemme kenttälapiota, kolmea lipasta ja kaasunaamaria? No, täällä ei tarvitse ajatella itse (ellei tätä minulle uutta ryhmänjohtajan roolia oteta huomioon), vaan joku muu instanssi on jo sen kaikessa viisaudessaan päättänyt puolestamme. Reppu täynnä tavaraa oppitunnille mars.

Yleisen höpinän lisäksi saimme kuulla ryhmäjaot; tietojärjestelmäryhmämme oli pienentynyt yhdellä jampalla, ja ryhmänjohtaja oli nyt vain kouluttajan roolissa. Minusta siis johtaja ja minulle yksi ryhmän jäsen. Loistavaa.

Seuraavaksi vuorossa aseen nysväystä, valmistellen tulevaa RK-ammuntaa silmälläpitäen. Mutta sitä ennen taas - yllätys - syötiin (kaamoskiusausta). Ammunnat menivät hyvin, 5 kohdistusta ja 10 laukauksen kilpasarja. Kasa tuli, mutta väärään paikkaan. Tärkein havainto oli kuitenkin se, että näkö on huonontunut.

Ja bussilla takaisin kassulle, iltapalalle ja telttapaikalle (kassun sisäpihalla). Telttakamat kainaloon ja etsimään lähimaastosta hyvää paikkaa. Ja hyvä löytyi, mutta kuka osaa panna puolijoukkueteltan pystyyn? Yhteistuumin ja muutaman kantapäänkauttaoppimisen jälkeen kasassa olikin komea asunto kuuden hengen majoittua.

Mukavan päivän ensimmäinen takaisku koettiin kuitenkin yllättävältä taholta. Ei, sää oli koko päivän hyvä, vaikka muutaman pisaran tiputtikin. Vaan se kamiina. Se ei halunnut syttyä, eikä vetää. Viidennellä yrityksellä, runsaan vuollun lastumäärän ja valopetroolin avustamana saatiin hehku pannuun. Siitäkös parafiinin kaltaisessa aineessa uitetut piipunpalaset saivat päähänsä ryhtyä käryämään, ja kohta olikin koko teltta täynnä paksua savua ja joukkomme ulkona evakossa. Saimme keskisalon peittävän huppuosan auki pitkällä kepillä, ja savu alkoi onneksi pikkuhiljaa poistua. Puolen tunnin pihallaseisoskelun jälkeen palasimme sisätiloihin ja tällä reissulla ollaan. Kello on puolenyön tietämissä, suurin osa porukasta nukkuu (tai ainakin yrittää sitä), minä ja virallinen vuorossaoleva kipinä valvomme.

Vaan nyt on aika yrittää minunkin. Neljästä viiteen on minun vuoroni valvoa tänä yönä.

lauantaina, elokuuta 27, 2005

Nokka kohti Hallia

Junassa. Onneksi näin. Pelästyin pahanpäiväisesti, kun muistin aamulla bussissa, että Tampere-Jyväskylä -rata oli vielä yölläkin poikki eilisen syysmyrskyn jäljiltä. Mutta rata on kunnossa ja matka kohti vääjäämätöntä on alkanut.

Sää on aurinkoinen, toistaiseksi. Viiden päivän sääennuste lupaa kuitenkin epävakaista. Sateessa hajoaa. No, viimeksi kolme vuotta sitten samaisessa tilanteessa joka paikkaan mentiin ajoneuvolla. Mutta ne potentiaaliset kylmät ja märät telttayöt...

Tässä kahvia hörppiessäni en tunne itseäni edes kovin väsyneeksi. Se on toki osoittautunut ennenkin harhaksi, sillä univelka ottaa veronsa, ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin, nykyään. Luultavasti nyt on sen verran jännitystä ilmassa ja adrea veressä, että virkeys pysyy yllä.

Koskahan syödään? :)

perjantaina, elokuuta 26, 2005

Täyspakkaus

Ruska 2005 here I come. Vaikka takaraivo sanoo, että kaikki on sinun itse kannettava, lähtee tämä määrä tavaraa mukaan; aprikooseja, taateleita, tropic mix -hedelmiä, Faarao-karkkeja (nam!), "I Love" -vähälaktoosista suklaata (hyvä Fazer!), Jenkkiä, Ibumaxia ja Salvequickkia. Lisäksi erinäinen lajitelma kertakäyttöastiasto-osastoa, ja pakkipussejakin kaiken varalta.

TäyspakkausTee-se-itse gourmet-elämysmatka á la Torni: valmista hernekeitto, jäähdytä se kylmäksi, kaada alumiinikattilaan, ja syö lusikalla kannonnokassa, vesisateessa. Maistuis varmaan sullekin. Not.

Matkaan lähtee toki lisäksi myös hygienianhoitovälistöä ja alusvaatetusta. Ja yöunet kruunaa (toivottavasti) kuvassakin kaikessa pienuudessaan kokoonpakattuna oleva makuualusta.

Nyt nukkumaan. Aamulla on (taas) aikainen herätys. Ja sitä seuraavana kuutena aamuna vieläkin aikasempi. TJ on silti koko ajan erittäin vähän.

Preparing in/for the rain

Sataa. Kuten eräs ulkomaalainen urheilutoimittaja totesi äskettäisten Helsingin MM-kisojen aikaan omassa blogissaan, sateen määrää voisi kuvata määrellä "of biblical proportions". Tämä pätee myös tähän iltapäivään ja iltaan.Liikekeskuksen laajennustyömaa

Itse asiassa satoi niin paljon, että vettä tuli jo sisälläkin. Todellakin. Kauppakierrokselta palattuani kuulin tip-tip ääniä heti ulko-ovella. Mitämitä? Vesijohtojen ja katon yhtymäkohdasta vuoti vettä! Pikainen hätätoimenpide; pyyhe ja muovikippo lattialle, ja soitto HH-Kiinteistöpalveluun...

Koko Hervanta oli kuulemani mukaan kaaoksessa. Puolet Hervantaa oli ilman sähköjä. Siltä olin siis säästynyt. Mutta vedenpaisumukselta en. Muutaman tunnin kuluttua kiinteistöpalvelu tuli tarkistamaan tilanteen. Yläkerrassa miehittämättömän asunnon tuuletusluukku oli unohtunut auki, ja vettä oli tullut sen verran voimalla, että sitä riitti myös alakerran nautittavaksi. Nice move. Kaikki kuitenkin ok nyt.

Valmistautumisaikaa 10 tuntia

Huomenna alkaa osaltani Ruska 2005, Ilmavoimien vuoden pääharjoitus. Menen siis jo toista kertaa kertaamaan. ATK-tukihenkilö on nimikkeeni, joka kuulostaa ehkä — jos mahdollista — mahtipontisemmalta kuin mitä pitää sisällään. "Kun hei miten mää niinku tulostan tällä laaserilla niinku vaaka-arkille juttua?" ATK-tukea for dummies.

Tällä kertaa oletan osanneeni varautua paremmin. Mukaan lähtee itsestääntäyttyvä makuualusta mallia McKinley Max Thermo, ja runsaasti erilaista naposteltavaa iltojen ratoksi. Jonkun pehmeäkantisen pokkarin voisi vielä aamulla lunastaa rautatieasemalta. Vaan koska viimeksi edes olen lukenut muuta kuin nettiä, aikakausjulkaisuja tai työhön liittyvää materiaalia? Siitä on hyvä tovi. Parempi myöhään kuin kymmenen oksalla.

Seuranani harjoituksessa on luotettava, elämää jo runsaasti nähnyt puhelimeni, Nokia 6630. Tarkoitus on napsia tilanteita talteen ja blogata niitä illan pimenevinä tunteita, mahdollisuuksien mukaan. Komennolla "blogaa" otetaan näppäimistö eteen! Lepo.

P.S. Tulen seuraamaan Hervannan elämää webbikamerani välityksellä myös etänä, seuraa sinäkin.

The newborn blog

Synnyin sateisena perjaintai-iltapäivänä, 26. elokuuta 2005. Olen yksi niistä trendikkäistä blogeista, eli verkkopäiväkirjoista. Olen isäntäni ääni- ja kuvatorvi, tallennan mietteitä ja muistelmia päivien varrelta.

(mo)Blog? Moblog. Mobile blog. Tapahtumia kesken kaiken, ei koneen ääreltä, vaan liikkeestä. Liikkeessä. On the move. Mobile. Mobile tarkoittaa myös kannettavaa, joka tässä yhteydessä viittaa matkapuhelimeen, kännykkään (mobile phone). Pääosan tämän blogin kuvamateriaalista tuottaa matkapuhelimeeni integroitu kamera.

Tervetuloa maailmaani.

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2005

Purjehtimassa heinäkuussa 2005


Kimmo kannella Aurinkolahdessa
Originally uploaded by Siiksten.

Laitanpa tänne blogiin vielä heinäkuun purjehdusreissulla tehdyt merkinnät talteen. Kaikki kännykällä otetut kuvat löytyvät Flickr:n kautta.


Day 1 — The voyage begins

Maanantai 18.7. Klo 12.15. Seikkailu alkaa. Matkamme alkupiste on Helsingin Vuosaaren Aurinkolahti. Tavoite on Suomen Turku. Matkaa taitetaan 22-jalkaisella purjeveneellä nimeltä Estrellita, tyypiltään Guy22. Miehistöön kuuluu kapteeni Kimmo ja gasti Mikko.

Ensimmäisen purjehduspäivän päämäärä on Stora Brändö. Kokonaisuudessaan matkan arvioitu kesto on 5-7 päivää, joka tarkoittaa noin 40 merimailin tai 8 tunnin päivittäistä taivalta.

Sää on mitä kaunein, merituulta muutama metri sekunnissa. Voisi siis tuulla enemmänkin :) Mutta mikäs tässä auringonpaisteessa lilluessa. Aurinkorasvaa vain pintaan ja lakki päähän.

(pause)

Stora Brändö saavutettu klo 19.45. Matkanteko (21.7 mailia) otti odotettua enemmän aikaa johtuen heikosta tuulista. Muutoin sää oli hieno. Muita laivojakin jouduttiin väistelemään vain kohtuullisesti.

Ravintolapäällikön menuvaihtoehdoista tämän illan ruokavalioksi valittiin Jalostajan Juhlahernekeitto jota ruokaistettiin jauhomakkaralla. Lisukkeena Koulunäkkiä. Hyvä ruoka, parempi mieli. Johan sitä ehti nälkä tullakin.

Vierasvenesatamassa saaressa on viisi muutakin venettä, joten yksin ei tarvihe olla. Paikka on rauhallinen vaikka vilkkaasti liikennöity väylä kulkeekin vierestä.

Huomisen kova tavoite on Jussarö.

P.S. Kapteeni kommentoi että uudet skuuttilukot ovat oivalliset.


Day 2 — Thunderstorms and coffee breaks

Tiistai 19.7. Herätys klo 7:45.

Yö oli täynnä maininkeja. Päivä valkeni täysin erilaisena kuin edellinen. Aamupuurot ja kahvit sekä meetvurstileivät naamariin, sadevarusteet päälle ja menoksi.

Taivas on pilvinen, ja vettäkin tulee jonkin verran. Tuulta sen sijaan on jopa yli oman tarpeen, ja pääsimmekin 6.5 mailia kahdessa tunnissa, yltäen hetkellisesti jopa 6 mailin tuntinopeuteen.

Päätämme parkkeerata Stora Svartön edustalle hetkeksi odottelemaan tuulen tyyntymistä ja ukkosrintaman ohimenemistä.

Kahvivesi kiehumaan ja metukkaa sämpylän väliin. Kyllä taas kohta jaksaa. Rintamakin näyttää menevän ohi.

(pause)

Kaksijakoinen päivä alkaa taittua kohti iltaa. Alkupäivä oli hyvää haipakkaa sateisessa ja pilvisessä säässä, ja loppupäivä ajeltiin hissukseen tuulenpuutteessa. Äkillinen tyyntyminen oli melko ihmeellistä, vaikka reissun kovimmat nopeudet saavutettiinkin aamusta. Matkaa kertyi yhteensä vajaat 23 mailia, josta viimeiset kolme ajettiin koneella. Sellaista on tämä "purjehtiminen" välillä. Jussarö jäi siis vain haaveeksi.

Nyt on siis muutama tunti istuttu Jakobshamnin vierassatamassa. Venepaikka maksoi kympin, ja luksus joka oli pakko hyödyntää, eli sauna, 15 euroa tunti.

Saunavuoroa odotellessa kyökin puolelta taiottiin hirvisoppaa, johon tuli uusia perunoita, säilykehirveä ja sipulia. Nam. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Sää on edelleen pilvinen ja hieman vettä tiputtelee, mutta kylmä ei ole. Nyt lähdetään saunomaan, ja sitten puhdistuneina ja uusina miehinä kohti seuraavan päivän haasteita. Saattaa olla, että huomisen hitaan metsäerikoistaipaleen jälkeen Jussarö on edelleen hyvä tavoite.


Day 3 executive summary — heavy winds and narrow gaps

Keskiviikko 20.7. Uskomaton päivä. Herätys klo 7.30. Aamu valkeni komeana ja aurinkoisena. Tutut puurot, sämpylät ja kahvit naamariin, ja menoksi. Jakobshamnin mukava pikku satama jäi taakse vielä muiden nukkuessa, kun aloitimma matkanteon yhdeksältä. Vuorossa oli reissun kapeimmat kohdat Bärosundin kohdalla. Ne ajettiin koneella. Mutta mutta. Puolenpäivän maissa, lossin jälkeen kerääntyi taivaalle uhkaava rintama, ja kastumisen jälkeen vedettiin eka kerran ankkuriin. Kahvit, reissumiehet ja pussikeitot evääksi.

Matka jatkui hetimiten sään seljettyä. Sitten purjehdittiin miehekkäästi eli "kryssittiin" miltei vastatuuleen vaaksan mitta kartalla. Sitten sää taas muuttui uhkaavampaan suuntaan ja parkkiin saareen. Saari osoittautui luonnonsuojelualueeksi, jonne maihinnousu on kielletty, mutta nyt oli hätä. Pissahätä ellei muuta :) Tämän jälkeen vedettiin yhden selän yli koneella toisen veneen peesissä. Uskomaton vastainen ja meno oli sen mukaista. Yritettiin kryssiä mutta "broutsattiin" (engl. broach). Eli tuuli painoi purjepintaa niin kovasti, että vene kääntyi poikittain reitille. Nopeasti skuuttilukot auki ja u-käännös. Myötätuuleen saatiinkin yli 6 solmun huippunopeudet! Palattiin läheisen saaren suojaan ankkuriin jo kolmannen kerran tänään. Perämoottoristakin kastui tulppa ja se sammui. Kapteenilla on vain melko lyhyt pinna, ja odottelu käy kärsimättömän tuonon päälle. Pienten kannella otettujen kauneusunten jälkeen moottori saatiin taas käyntiin ja ajettiin koneella etukäteen valittuun Byxholmin saareen.

Jussarö jäi siis näkemättä. Kokonaismatkaa päivälle 25 mailia. Illalla laitettiin gourmet-ateriat omassa rauhassa veneellä saaren eri päässä kuin muut olijat. Uusia perunoita, lohisäilykettä, sardiineja, sipulia yms. Mahtavaa. Saunavuoroa ei saatu. Ja nyt nukkumaan.


Day 4 executive summary — the mile record

Torstai 21.7. Herätys klo 7.45. Normaalit aamurutiinit ja vene valmiiksi. Päivästä näyttikin tulevan hieno. Ja tulikin.

Kolme tuntia hyvää sivumyötäistä ja Hanko oli saavutettu. Tuulet olivat erittäin suotuisat, joten päätimme painaa niin pitkälle kuin mahdollista. Myötäiseen on varsin leppoisaa purjehtia.

Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta selän viileä tuuli hämäsi sen verran että kovasti pääsi iho palamaan. Tämän toki huomasimme vasta jälkikäteen.

Allekirjoittanutkin pääsi navigoinnin makuun kun kapteeni löi merikartan eteen ja pyysi hoitamaan homman. No onneksi olimme juuri ohittaneet Hangon ja reitti oli melko helppolukuista; portti, etelämerkki, kummeli, loisto, linjataulu jne. Mahtavuutta. Homma hoitui. Ja matka eteni edelleen 5 solmun tuntinopeudella.

Reissun eka vikatikki koettiin Hiittisissä. Tarkoitus oli käydä hakemassa bensaa ja ruokakaupassa. No. Koneella sisään laguuniin ja töks. Kiinni pohjassa. Vastaantullut vene oli kyllä varoittanut aiheesta. No perämoottorilla ei päästy irti. Eikä airolla tökkimällä. Onneksi paikallinen moottorivene sattui paikalle ja saatiin hinausapua ja päästiin irti pohjasta. No, kiinni aikaisempaan laituriin ja kauppaan. Kyläkauppa oli yllättävän hyvin varusteltu. Saatiin ostokset tehtyä. Mutta polttoainetta ei ollut myynnissä. Enää. Satamakirjan tiedot olivat vanhentuneet.


Days 5 and 6 — no log entries

Loppureissusta ei blogimerkintöjä miehistön väsyneisyyden takia.