Ensimmäinen päivä Ruska 2005 -harjoitusta alkaa olla takana. Istun lyhtylaatikon päällä kotoisassa (puolijoukkue)teltassamme, ja kuuntelen kuinka puut rätisevät kamiinassä ja kuinka sade hiljalleen rummuttaa teltan kattoa. Valopetroolilyhty palaa pienellä liekillä, roikkuen katosta. Tästä voisi vaikka pitää, jos sille päälle sattuisi :)
Melkoista haipakkaa oli tämä avauspäivä. Juna oli kymmenen jälkeen Jämsässä. Sieltä oli tornin puolesta bussikuljetus varuskuntaan. Odotellessamme pohjoisen junalla saapuvia reserviläisiä, ehdimme käydä kahvilla Jämsänportissa.
Varuskuntaan saavuttiin ennen puolta päivää, ja kuten armeijassa yleensä, syödään usein. Lounaaksi olikin jauhelihapihvejä kera ruskean kastikkeen ja perunoiden kera. Lounaskylläisenä täytimme ne pakolliset rasti-ruutuun -kaavakkeet; "kyllä, en ole mielisairas". Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan mitenkään muuten arvioinut terveydentilaa, kysyen tai muin keinoin.
Varusmieskortti taskussa marssimme vastaanottamaan kamoja. Edelliskerrasta poiketen keräsimme kamat "ostoskärryyn". Mutta mihin tarvitsemme kenttälapiota, kolmea lipasta ja kaasunaamaria? No, täällä ei tarvitse ajatella itse (ellei tätä minulle uutta ryhmänjohtajan roolia oteta huomioon), vaan joku muu instanssi on jo sen kaikessa viisaudessaan päättänyt puolestamme. Reppu täynnä tavaraa oppitunnille mars.
Yleisen höpinän lisäksi saimme kuulla ryhmäjaot; tietojärjestelmäryhmämme oli pienentynyt yhdellä jampalla, ja ryhmänjohtaja oli nyt vain kouluttajan roolissa. Minusta siis johtaja ja minulle yksi ryhmän jäsen. Loistavaa.
Seuraavaksi vuorossa aseen nysväystä, valmistellen tulevaa RK-ammuntaa silmälläpitäen. Mutta sitä ennen taas - yllätys - syötiin (kaamoskiusausta). Ammunnat menivät hyvin, 5 kohdistusta ja 10 laukauksen kilpasarja. Kasa tuli, mutta väärään paikkaan. Tärkein havainto oli kuitenkin se, että näkö on huonontunut.
Ja bussilla takaisin kassulle, iltapalalle ja telttapaikalle (kassun sisäpihalla). Telttakamat kainaloon ja etsimään lähimaastosta hyvää paikkaa. Ja hyvä löytyi, mutta kuka osaa panna puolijoukkueteltan pystyyn? Yhteistuumin ja muutaman kantapäänkauttaoppimisen jälkeen kasassa olikin komea asunto kuuden hengen majoittua.
Mukavan päivän ensimmäinen takaisku koettiin kuitenkin yllättävältä taholta. Ei, sää oli koko päivän hyvä, vaikka muutaman pisaran tiputtikin. Vaan se kamiina. Se ei halunnut syttyä, eikä vetää. Viidennellä yrityksellä, runsaan vuollun lastumäärän ja valopetroolin avustamana saatiin hehku pannuun. Siitäkös parafiinin kaltaisessa aineessa uitetut piipunpalaset saivat päähänsä ryhtyä käryämään, ja kohta olikin koko teltta täynnä paksua savua ja joukkomme ulkona evakossa. Saimme keskisalon peittävän huppuosan auki pitkällä kepillä, ja savu alkoi onneksi pikkuhiljaa poistua. Puolen tunnin pihallaseisoskelun jälkeen palasimme sisätiloihin ja tällä reissulla ollaan. Kello on puolenyön tietämissä, suurin osa porukasta nukkuu (tai ainakin yrittää sitä), minä ja virallinen vuorossaoleva kipinä valvomme.
Vaan nyt on aika yrittää minunkin. Neljästä viiteen on minun vuoroni valvoa tänä yönä.
