keskiviikkona, elokuuta 31, 2005

Saunaan — ja äkkiä!


Saunaan - ja äkkiä!
Originally uploaded by Siiksten.

Viikon kohokohta koettiin tänään (tai siis eilen, onhan kello taas yli puolenyön) kahdeksan pintaan, kun sauna oli vihdoin varattu meidän käyttöömme. Olipa mahtifiilis kun pääsi vaihtamaan miltei neljä päivää päällä olleet kamat tuoreisiin. Etenkin kumisaappaissa haudotut sukat joutavat radioaktiivisen jätteen käsittelylaitokseen, sillä hajun puoliintumisaika lienee jossain 30 vuoden tienoilla. Oheisessa kuvassa iloinen joukkomme on lähdössä kohti löylyn ihanuuksia. Huomaa atk-ihmiselle tyypillinen tapa kuljettaa saunakamppeet; HP:n pahvilaatikko.

Tänään oli sitten se ensimmäinen hiljainen päivä. Kuten odotettua, rakentamisen valmistuttua ei tekemistä juuri ole. Keskityimme siis lähinnä ruoka-aikojen odotteluun ja it-maailman mittapuulla ikivanhojen systeemien evaluointiin ja prosessien (lue: maailman) parantamiseen. Oudoistakin asioista saa paljon hauskaa irti kun on tarpeeksi väsyneitä ukkoja säätämässä.

Pakkiruokailukin, joka tänään alkoi, on lähinnä ulkoruokailua mukaan viisaasti varaamieni kertakäyttöastioiden ansiosta. Ruoka on edelleen kaikinpuolin hyvää ja maistuu aina kun sitä tarjotaan. Stroganoff ja lohikeitto löysivät tänään uuden loppusijoituspaikan mahoistamme.

On aika päästää kollega Viljanen kamiinan ääreen ja painua itse maate. TJ 2 on enemmän kuin lähellä.

tiistaina, elokuuta 30, 2005

Retromeininki


Retromeininki
Originally uploaded by Siiksten.



Retromeininki
Originally uploaded by Siiksten.



Retromeininki
Originally uploaded by Siiksten.
Tietojärjestelmäryhmän korpraalit Viljanen ja Metsäranta retroilevat DOS-hengessä. Hyvä meininki!

Varo suurta latausta


Varo suurta latausta
Originally uploaded by Siiksten.
Kuvan mukaisiin kyltteihin voi luultavasti törmätä vain tornitouhussa. Foto napattu lentokentän laidalta. Viestin tarkoitus lukijalle jää kuitenkin hieman epäselväksi, sillä yleensä aina ladattujen aseiden kanssa tulee olla varovainen. Mutta ehkä kyseessä ovatkin jotkin erikoisemmat aseet, puhutaanhan nyt sentään Horneteista.

Päivä 3 (maanantai) oli kokonaisuudessaan työntäyteinen. Käytännössä töitä tehtiin miltei tauotta aamun puoli kahdeksasta iltayhdeksään. Mutta pakerrus tuotti tulosta, sillä viimeisetkin kaapeloinnit on tehty ja laitteet toimitettu, ja kaikki asentamamme järjestelmät pelaavat toivotusti. Näin siis meidän ryhmän ja muidenkin osalta. Huomisaamusta eteenpäin siirrymme siis enemmänkin support-moodiin ja odotamme mahdollisia vikailmoituksia. Tilanne alkaa siis käyttöönoton osalta rauhoittua ja varsinainen harjoitustoiminta alkaa.

Istun jälleen kipinässä. Se on käytännössä se timeslot päivästä kun on aikaa itselle. Aikaa hieman rauhoittua ja kirjoitella. Ja toki myös hieman pitää huolta majoitustilojen viihtyvyydestä pitämällä kiuas lämpimänä.

Huomenna sitten uudessa moodissa. Harjoituksen alkaminen toden teolla tarkoittaa myös ulkoruokintaan siirtymistä. Mutta sateiden pitäisi olla nyt ohi, joten ei sen väliä.

Lopuksi täytyy todeta, että Hornet on edelleen erittäin paljon kunnioitusta herättävä kapistus, sekä läheltä että kaukaa. Sen moottoreiden ääni on läpitunkevaa ja infernaalista, eikä sen massiivinen ulkomuoto aukene ellei seiso sen vieressä.

maanantaina, elokuuta 29, 2005

Ristikytkentöjä kaatosateessa

Kello on ehtinyt jo jonkin matkaa maanantain puolelle, kun kirjoitan tätä. Istun kipinässä taas, tosin tällä kertaa neljä tuntia aiemmassa vuorossa kuin edellisyönä. Tunnelma on jälleen levollinen, mutta niin sietää ollakin märän päivän jälkeen. Märän sekä vedestä että hiestä.

Aamutuimaan saimme muutaman teoriaoppitunnin osittain jo tutuista asioista. Muutamat avainhenkilöt pääsivät kokeilemaan uuden langattoman viranomaisverkon toimintaa Nokian tetra-päätelaitteilla. Meidän kaksihenkinen tietojärjestelmäryhmämme ei kuitenkaan tällaista iloa saanut osakseen, eikä myöskään päässyt autokouluun, joten suuntasimme lounaan (palapaisti, perunat) jälkeen odottamaan lisäkäskyjä joukkueenjohtajalta.

36-henkinen porukkamme jaettiin sijoituksen mukaisiin tiimeihin. Me saimme jälleen esimieheksemme edellisestä harjoituksesta tutun rennon atk-päällikön. Muutama perusasia käytiin teoriatasolla läpi ja odoteltiin hetki (lue: käytiin sodessa) tehtävänantoja ylemmiltä tahoilta. Ja kun niitä alkoi tulla, niitä tuli. Ja niin alkoi myös vettä tulla. Ja myös sitä tuli.

Iltayhdeksään asti asennettiin koneita ja yhteyksiä käyttökuntoon eri puolille maita ja mantuja. Melkeinpä kirjaimellisesti myös johonkin kannonnokkaan. Hiki tuli kun kannettiin monitoreja (niitä tavallisia kuvaputkia vieläpä, vaikka läjä 15" littujakin oli eteisessä odottamassa) ja vanhoja mikroja yms. maastoon. Autolla ei aina päässyt lähelle, sillä rullaustiet oli pidettävä puhtaana lentokoneita varten. Ja kastuttiin muutenkin, sillä iltapäivällä tuli sääennustuksesta poiketen erittäin runsaasti vettä hyvän aikaa.

Kävimme välillä hakemassa kamat pois teltasta toimistolle. Vedenpaisumus ei ollut onneksi päässyt yllättämään, toisin kuin kauimmaisessa telttapaikassa joka oli mallia kuoppa. Dööd. Heidät, kuten meidätkin, uudelleenmajoitettiin muihin tiloihin.

Nyt siis vietämme tämän kiireisen päivän jälkeisen yön naapuriteltassa, ja lataamme akkuja huomisia koitoksia varten.

P.S. Kuva on otettu 7:36 aamulla edellisyön teltan ollessa taustalla. Fotoja tulee otettua kovin vähän siksi, että a) ei ole ehtinyt ja b) ei täällä saa kuvata juuri mitään.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2005

Kipinässä (yö1)

On hiljaista. Ainoat äänet ovat tulen loimotus kamiinassa ja kanssataistelijoden tuhina pedeissään.

Istun jälleen tutulla kuumalla paikalla kamiinan vieressä, vain neljä tuntia sen jälkeen kun painoin päätä tyynyyn (kyllä, otin mukaan oman tyynyn).

Väsyttää, nukkuminen on oudokseltaan taas vaikeaa. Kamiinan kansi käy koko ajan kipinän toimesta, pitäen yllä pientä meteliä. Ja se itsestääntäyttyvä patja. Se on pikemminkin itsestääntyhjentyvä. <aseta kirosana tähän>. Ensin sen saa puhaltaa itse täyteen, ja parin tunnin makoilun jälkeen se on ihan littana. Hienoa. Tästä tulee vielä joku kuulemaan.

Hikihän tässä tulee. Ja taas kylmä kun siirtyy 10 minuutin päästä takaisin syrjemmälle omaan littanaan petiin, herättäen syklin viimeisen kaverin kipinään.

Ampukaa, syökää ja teltta pystyttäkää

Ensimmäinen päivä Ruska 2005 -harjoitusta alkaa olla takana. Istun lyhtylaatikon päällä kotoisassa (puolijoukkue)teltassamme, ja kuuntelen kuinka puut rätisevät kamiinassä ja kuinka sade hiljalleen rummuttaa teltan kattoa. Valopetroolilyhty palaa pienellä liekillä, roikkuen katosta. Tästä voisi vaikka pitää, jos sille päälle sattuisi :)

Melkoista haipakkaa oli tämä avauspäivä. Juna oli kymmenen jälkeen Jämsässä. Sieltä oli tornin puolesta bussikuljetus varuskuntaan. Odotellessamme pohjoisen junalla saapuvia reserviläisiä, ehdimme käydä kahvilla Jämsänportissa.

Varuskuntaan saavuttiin ennen puolta päivää, ja kuten armeijassa yleensä, syödään usein. Lounaaksi olikin jauhelihapihvejä kera ruskean kastikkeen ja perunoiden kera. Lounaskylläisenä täytimme ne pakolliset rasti-ruutuun -kaavakkeet; "kyllä, en ole mielisairas". Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan mitenkään muuten arvioinut terveydentilaa, kysyen tai muin keinoin.

Varusmieskortti taskussa marssimme vastaanottamaan kamoja. Edelliskerrasta poiketen keräsimme kamat "ostoskärryyn". Mutta mihin tarvitsemme kenttälapiota, kolmea lipasta ja kaasunaamaria? No, täällä ei tarvitse ajatella itse (ellei tätä minulle uutta ryhmänjohtajan roolia oteta huomioon), vaan joku muu instanssi on jo sen kaikessa viisaudessaan päättänyt puolestamme. Reppu täynnä tavaraa oppitunnille mars.

Yleisen höpinän lisäksi saimme kuulla ryhmäjaot; tietojärjestelmäryhmämme oli pienentynyt yhdellä jampalla, ja ryhmänjohtaja oli nyt vain kouluttajan roolissa. Minusta siis johtaja ja minulle yksi ryhmän jäsen. Loistavaa.

Seuraavaksi vuorossa aseen nysväystä, valmistellen tulevaa RK-ammuntaa silmälläpitäen. Mutta sitä ennen taas - yllätys - syötiin (kaamoskiusausta). Ammunnat menivät hyvin, 5 kohdistusta ja 10 laukauksen kilpasarja. Kasa tuli, mutta väärään paikkaan. Tärkein havainto oli kuitenkin se, että näkö on huonontunut.

Ja bussilla takaisin kassulle, iltapalalle ja telttapaikalle (kassun sisäpihalla). Telttakamat kainaloon ja etsimään lähimaastosta hyvää paikkaa. Ja hyvä löytyi, mutta kuka osaa panna puolijoukkueteltan pystyyn? Yhteistuumin ja muutaman kantapäänkauttaoppimisen jälkeen kasassa olikin komea asunto kuuden hengen majoittua.

Mukavan päivän ensimmäinen takaisku koettiin kuitenkin yllättävältä taholta. Ei, sää oli koko päivän hyvä, vaikka muutaman pisaran tiputtikin. Vaan se kamiina. Se ei halunnut syttyä, eikä vetää. Viidennellä yrityksellä, runsaan vuollun lastumäärän ja valopetroolin avustamana saatiin hehku pannuun. Siitäkös parafiinin kaltaisessa aineessa uitetut piipunpalaset saivat päähänsä ryhtyä käryämään, ja kohta olikin koko teltta täynnä paksua savua ja joukkomme ulkona evakossa. Saimme keskisalon peittävän huppuosan auki pitkällä kepillä, ja savu alkoi onneksi pikkuhiljaa poistua. Puolen tunnin pihallaseisoskelun jälkeen palasimme sisätiloihin ja tällä reissulla ollaan. Kello on puolenyön tietämissä, suurin osa porukasta nukkuu (tai ainakin yrittää sitä), minä ja virallinen vuorossaoleva kipinä valvomme.

Vaan nyt on aika yrittää minunkin. Neljästä viiteen on minun vuoroni valvoa tänä yönä.

lauantaina, elokuuta 27, 2005

Nokka kohti Hallia

Junassa. Onneksi näin. Pelästyin pahanpäiväisesti, kun muistin aamulla bussissa, että Tampere-Jyväskylä -rata oli vielä yölläkin poikki eilisen syysmyrskyn jäljiltä. Mutta rata on kunnossa ja matka kohti vääjäämätöntä on alkanut.

Sää on aurinkoinen, toistaiseksi. Viiden päivän sääennuste lupaa kuitenkin epävakaista. Sateessa hajoaa. No, viimeksi kolme vuotta sitten samaisessa tilanteessa joka paikkaan mentiin ajoneuvolla. Mutta ne potentiaaliset kylmät ja märät telttayöt...

Tässä kahvia hörppiessäni en tunne itseäni edes kovin väsyneeksi. Se on toki osoittautunut ennenkin harhaksi, sillä univelka ottaa veronsa, ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin, nykyään. Luultavasti nyt on sen verran jännitystä ilmassa ja adrea veressä, että virkeys pysyy yllä.

Koskahan syödään? :)

perjantaina, elokuuta 26, 2005

Täyspakkaus

Ruska 2005 here I come. Vaikka takaraivo sanoo, että kaikki on sinun itse kannettava, lähtee tämä määrä tavaraa mukaan; aprikooseja, taateleita, tropic mix -hedelmiä, Faarao-karkkeja (nam!), "I Love" -vähälaktoosista suklaata (hyvä Fazer!), Jenkkiä, Ibumaxia ja Salvequickkia. Lisäksi erinäinen lajitelma kertakäyttöastiasto-osastoa, ja pakkipussejakin kaiken varalta.

TäyspakkausTee-se-itse gourmet-elämysmatka á la Torni: valmista hernekeitto, jäähdytä se kylmäksi, kaada alumiinikattilaan, ja syö lusikalla kannonnokassa, vesisateessa. Maistuis varmaan sullekin. Not.

Matkaan lähtee toki lisäksi myös hygienianhoitovälistöä ja alusvaatetusta. Ja yöunet kruunaa (toivottavasti) kuvassakin kaikessa pienuudessaan kokoonpakattuna oleva makuualusta.

Nyt nukkumaan. Aamulla on (taas) aikainen herätys. Ja sitä seuraavana kuutena aamuna vieläkin aikasempi. TJ on silti koko ajan erittäin vähän.

Preparing in/for the rain

Sataa. Kuten eräs ulkomaalainen urheilutoimittaja totesi äskettäisten Helsingin MM-kisojen aikaan omassa blogissaan, sateen määrää voisi kuvata määrellä "of biblical proportions". Tämä pätee myös tähän iltapäivään ja iltaan.Liikekeskuksen laajennustyömaa

Itse asiassa satoi niin paljon, että vettä tuli jo sisälläkin. Todellakin. Kauppakierrokselta palattuani kuulin tip-tip ääniä heti ulko-ovella. Mitämitä? Vesijohtojen ja katon yhtymäkohdasta vuoti vettä! Pikainen hätätoimenpide; pyyhe ja muovikippo lattialle, ja soitto HH-Kiinteistöpalveluun...

Koko Hervanta oli kuulemani mukaan kaaoksessa. Puolet Hervantaa oli ilman sähköjä. Siltä olin siis säästynyt. Mutta vedenpaisumukselta en. Muutaman tunnin kuluttua kiinteistöpalvelu tuli tarkistamaan tilanteen. Yläkerrassa miehittämättömän asunnon tuuletusluukku oli unohtunut auki, ja vettä oli tullut sen verran voimalla, että sitä riitti myös alakerran nautittavaksi. Nice move. Kaikki kuitenkin ok nyt.

Valmistautumisaikaa 10 tuntia

Huomenna alkaa osaltani Ruska 2005, Ilmavoimien vuoden pääharjoitus. Menen siis jo toista kertaa kertaamaan. ATK-tukihenkilö on nimikkeeni, joka kuulostaa ehkä — jos mahdollista — mahtipontisemmalta kuin mitä pitää sisällään. "Kun hei miten mää niinku tulostan tällä laaserilla niinku vaaka-arkille juttua?" ATK-tukea for dummies.

Tällä kertaa oletan osanneeni varautua paremmin. Mukaan lähtee itsestääntäyttyvä makuualusta mallia McKinley Max Thermo, ja runsaasti erilaista naposteltavaa iltojen ratoksi. Jonkun pehmeäkantisen pokkarin voisi vielä aamulla lunastaa rautatieasemalta. Vaan koska viimeksi edes olen lukenut muuta kuin nettiä, aikakausjulkaisuja tai työhön liittyvää materiaalia? Siitä on hyvä tovi. Parempi myöhään kuin kymmenen oksalla.

Seuranani harjoituksessa on luotettava, elämää jo runsaasti nähnyt puhelimeni, Nokia 6630. Tarkoitus on napsia tilanteita talteen ja blogata niitä illan pimenevinä tunteita, mahdollisuuksien mukaan. Komennolla "blogaa" otetaan näppäimistö eteen! Lepo.

P.S. Tulen seuraamaan Hervannan elämää webbikamerani välityksellä myös etänä, seuraa sinäkin.

The newborn blog

Synnyin sateisena perjaintai-iltapäivänä, 26. elokuuta 2005. Olen yksi niistä trendikkäistä blogeista, eli verkkopäiväkirjoista. Olen isäntäni ääni- ja kuvatorvi, tallennan mietteitä ja muistelmia päivien varrelta.

(mo)Blog? Moblog. Mobile blog. Tapahtumia kesken kaiken, ei koneen ääreltä, vaan liikkeestä. Liikkeessä. On the move. Mobile. Mobile tarkoittaa myös kannettavaa, joka tässä yhteydessä viittaa matkapuhelimeen, kännykkään (mobile phone). Pääosan tämän blogin kuvamateriaalista tuottaa matkapuhelimeeni integroitu kamera.

Tervetuloa maailmaani.