Lämmikettä talven varalle

Lämmikettä talven varalle
Originally uploaded by Siiksten.

Koivulla on suomalaisista puista suurin lämpöarvo. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koivu on polttoaineena erityisen hyvää, varsinkin lämmitystarkoituksiin. Kukapa ei rakasta takkatulen elävää, jopa hypnoottista loimotusta ja rätinää. Talven varalle tätä suomalaista kultaa on nyt Koskimiehentien halkovajassa viisi kuutiometriä. Se on muutama kottikärryllinen klapeja. Ja toinen muutama lisäksi. Kyllä kelpaa odotella pakkasia.

Ilmajoki jäi taakse. Heipat sanottiin koko perheen kesken Seinäjoen asemalla. Edessä junanistuimen selkänoja, joka on lukuisten työreissujen muodossa tullut erittäin tutuksi. Konnari eli konduktööri loi ohimenevän lyhyesti katseensa alas kärrymyynnistä ostamaani kahvikuppiin, ja toivotti hymyillen "maistuvan mukavaa matkaa". Ihmisten tapojen, asenteiden, sanontojen ja yleisellä tasolla käyttäytymisen observointi eli havainnointi on erittäin kiinnostavaa. Muutankin ensi töikseni tämän blogin otsikon jotenkin liittymään siihen, sillä sitähän blogit suurimmaksi osaksi pohjimmiltaan ovat; omien ajatusten ja tunteiden, muiden tekemisten tai ympärillä tapahtuvan havainnointia ja sitä kautta dokumentointia.

Tiedän muitakin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita observaatioista, ja havaintoja onkin superkiinnostavaa vertailla ja analysoida. Observointi ei ole sairaalloista toisten tekemisten kyttäämistä, vaan ihmisten erilaisuuden ja maailman monimuotoisuuden ihannointia täysin positiivisessa mielessä. Uskon, että jokaisessa meissä asuu pieni observaattori. Ehkä se ominaisuus on vahvempi toisissa. Luulen, että sen korostumisella on jotain tekemistä luovuuden kanssa; luova ihminen havainnoi ympäristöään kaikki aistit supervirittyneenä, imien samalla ideoita, vaikutteita, ajatus- ja tunnemaailmoja, sanoja, hajuja, ääniä, tuntoja... Näitä luova ihminen tietoisesti tai tiedostamattaan prosessoi, jalostaen niistä uutta ja ennenkokematonta.

Huomenna aion olla luova ja keksiä mitä kaikkea pakata mukaan, ja mitä kaikkea elintarvikkeita ostaa selviytyäksemme jopa pari viikkoa vesillä. Kimmo on tunnetusi hikimies ja minä nälkämies, joten jotain välipalaa täytyy varata. Vaan ottaisinko sen itsestääntyhjentyvän patjan (vrt. blogaukset viime kertausharjoituksesta)? Me thinks not. Rippileirille aikanaan ostettu, erittäin hyväksi osoittautunut makuupussi saa riittää, kuten viimekin kerralla.

"Hyvät matkustajat, saavumme hetken kuluttua Tampereelle." Täältä tullaan, Kärkikuja. Huomiselle on paljon tekemistä.

Tuloo ja menöö

Pohjanmaan osuus tämän vuoden kesäloma-allokaatiosta alkaa lähestyä valitettavasti loppuaan. Tullahan ja mennähän. Ja pakatahan jokaases välis. Vaan en ole yksin pakkaamisaikeitteni kanssa.

Sain Mikolta viestin ison veden takaa, Bostonista. Hän palaa Suomeen huomenna puolen vuoden komennuksen jälkeen. Hän oli tekemässä viime hetken ostoksia ja pakkailuja. Puolessa vuodessa(kin) kertynee mukavasti kamaa. Enivei, mukava nähdä pitkästä aikaa, ja ennenkaikkea päästään vihdoin suunnittelemaan tarkemmin vuoden lopulle suunnittelemaamme Australian-matkaa. We're coming, family Ahokas!

Heiteltiin Teron kanssa vielä kiekkoa tuntero ja luotiin viimeiset katseet Ilmajoki-cityyn Asconan ikkunan läpi. Hyvää matkaa takaisin Sodankylään. Nähdään elokuun lopussa Tampereella!

Huomenna pakkaan omat kamani täällä Pohjanmaalla ja suunnistan takaisin Tampereen kotiin, vain pakatakseni laukkuni uudestaan erityyppisellä sisällöllä. Tähän pakettiin laitetaan purjehdusta varten varattavat releet. Lista on jälleen pitkä, ja monenlaista tarpeellista täytyy saada mahtumaan mukaan. Tilat veneessä ovat toki rajalliset, joten määrä täytyy pysyä kohtuullisena. Ja onhan sitä mukavampi rehata mukanakin.

Tsekkasin juna-aikatauluja siirtyäkseni pisteeseen, josta kapteeni Kimmo minut mukaan noukkii. Hanko, tuo Suomen eteläisin kaupunki, jonka ohitimme hienossa myötäisessä säässä viime vuonna. Treelta Hankoon on vajaan neljän tunnin matka (via Pasila-Karjaa) joka vaatii pari vaihtoa. Tuleepa sekin kaupunki sitten jossain määrin tutuksi, koska veneen ruokavarastot täytyy täydentää ennen laiturista irtautumista.

On olemassa t-paita, jonka rinnassa lukee "tuloo" ja selässä "menöö". Haluan sellaisen. Lisäksi haluan toisenkin pohojalaasvaikutteisen paidan; sen missä on helavyötä mukailevia salmiakkikuvioita, samoja kuin kaikkien tuntemassa Jussi-paidassa. Olen pohojalaanen. Ja ylpeä siitä.

Urheiluväline(/välineurheilu)ostoksilla

Haglöfs Torrent Proof -housut, 115€. link
Raiski Gallen DrymaxX -takki, 229€ (hinta takki/housut -yhdistelmälle). link
Halti Crash Stormwall -hanskat, 35€. link
Alusvaatteet Rukka, mallia tekniset.
Jalkaan vedetään Nokian kumisaappaat ja päähän Star Wars -brändimösä.

Mistä on kysymys? Yllämainittu varustus lähtee mukanani seilaamaan Helsingin ja saaristomeren välille ensi viikolla. Seinäjoen SuperSportissa vietetty tunti tuotti muovikassillisen varusteita ja kevyemmän lompakon. Palvelu oli alennusmyynneistä ja käynnissä olevista Vauhtiajoista huolimatta ensiluokkaista. Kiitos.

Joku viisas on sanonut, että "aika on järjestelykysymys". Viittaus tarkoittanee sitä, että ei voi vedota ajanpuutteeseen ellei ehdi. Niin. No, kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voinen jo todeta, että asia ei taida olla ihan noin yksioikoinen. Tämä johtuu mielestäni lähes kokonaan siitä, että yhtälössä on hyvin usein muitakin muuttujia kuin oma henkilökohtainen ajankäyttösi tai sen käyttämättäjättämisesi.

Miksi edellinen analyysi? No, mieleeni muistui vuodentakainen purjehdusreissumme, jossa allekirjoittanut kastui läpimäräksi toiseksi viimeisenä purjehduspäivänä, ja paremmin (Henri Lloydin relein) varustautunut kipparimme Kimmo selvisi täysin kuivin nahoin. Sää näyttää olevan siis ennen kaikkea varustelukysymys.

En pidä siis itseäni välineurheilijana tai kilpavarusteluun sortuneena yksilönä, vaan järkevänä ihmisenä joka pukeutumisellaan pyrkii varautumaan säähän kuin säähän, ja tekemään reissusta sitä kautta entistä nautinnollisemman.

Melkeinpä toivon, että sataisi. Kohtuullisissa määrin. Tai siis kokeeksi ainakin. Pannaan Raiski ja Henri Lloyd viivalle. Kilpa(varustelu)viivalle. Se viiva ei ole veteen piirretty.

P.S. Varusteet olivat osaksi alennusmyynnissä ja normaalihintaisista sain mukavat alennukset. Paketille tuli hintaa huomattavasti vähemmän. Ja niitä voi käyttää muuallakin kuin veneessä. Great. Samanlaista katu-uskottavuutta kuin spessukamoilla niillä satamassa tuskin saa, mutta toivotaan että ne ajavat hyvin arvosanoin sen pääasiallisen tarkoituksensa.

Crispy the hedgehog

Crispy the hedgehog
Originally uploaded by Siiksten.

"Kyllähän me siitä lähdetään, että nää on mun vanhempien maita. No tähän tuli tänä iltana siili. Mä tarjosin sille ankkaa hoi sin -kastikkeessa. Sehän nauro mulle puskan alta päin naamaa ja yritti syödä meidän viinimarjat. No siihenhän voi lapset teloo jalkansa. Tarjosin sitten Oolannin Crispy Garlic (tm) -pakasteperunaa. No sehän söi sen mielellään ja ankan läskit kanssa. Mää sen siilin ruokin!"

Tämä tarina on tosi. Oletko itse nähnyt siilin syövän valkosipuliperunaa tai mussuttavan ankan rasvakerrosta? Mene ja tiedä millainen geeniperimän muutos tästä seuraa. Kohta saadaan aidata perunapellot ja ankkatarhat... Vaan siili on viksu eläin, kyllä se keinot keksii.

Jälleennäkemisiä

Anni-siskon Seinäjoen asunto oli muuttunut sitten viime näkemän. Sisustus oli muuttunut ja moni mööpeli löytänyt joko uuden paikan tai kokonaan uuden kodin. Uusi tuuletin hyrräsi mukavasti, sekoittaen ilmaa ja saaden sen tuntumaan näennäisesti viileämmältä tänä kuumana päivänä.

Oli meillä missiokin. Kun tarve on ostaa stereot, on Seinäjoenkin kokoisessa kaupungissa yllättävän monta paikkaa etsiä niitä. Kaikki perinteiset maanlaajuiset ketjut ovat edustettuina, plus muutama vähemmän tunnettu alternatiivi. Loppuviimeksi n. 50% valikoimasta on sitä samaa. Vaan pitihän ne jokainen käydä tsekkaamassa, ettei vaan jää sellainen fiilis, että joku vaihtoehto jäi kartoittamatta. Jälleen kerran oli todettava, miten suuria eroja liikkeiden/myyjien asiakaspalvelualttiuessa on, ja miten monia euroja jää siihen satsaamattomilta liikkeiltä saamatta (ainakin allekirjoittaneelta).

Kolme tuntia tehokasta etsintää takana. Palasimme melkein lähtöruutuun; parhaimman vaikutuksen oli aiemmin päivällä tehnyt T&T:n edustama moni(riisto)kansallinen merkki lukuisilla halutuilla ominaisuuksilla. Samainen liike loisti myös palvelullaan, ja asiakkaalle jäi hyvä mieli taas kerran saatuamme kokea spontaanin kauppiaan puolelta tapahtuneen hinnanlaskun vaikutuksen kauppatapahtuman onnistumiseen. Hyvin nopeasti ehdimme moikata myös lukioajoilta tuttua Jannea, joka myyjän työssään varmasti voittaa monta kauppaa iloisella hymyllään ja rennolla asenteellaan. Hyvää jatkoa vain, J!

Oli mukava nähdä illemmalla myös Sodankylän sissiä eli Teroa. Hänkin oli päättänyt matkata luotettavalla Opelillaan tänne kotiseuduille. Jutskattiin olennaisimmat kuulumiset Ilmajoen Neste-asemalla kahvikupin yli. Tsemppiä ja tervetuloa Tampereelle, T!

Kesä tekee ihmiset iloisiksi

Kesä tekee ihmiset iloisiksi
Originally uploaded by Siiksten.

Intiasta kotoisin oleva työkaverini ihmetteli viime viikolla duunipaikan kahvihuoneessa, mitä vielä teen töissä heinäkuussa. "Eivätkös kaikki suomalaiset ole heinäkuun lomalla?" Kerroin kesälomasuunnitelmastani, ja esitin vastavuoroisesti saman kysymyksen hänelle. "Säästän lomani loppuvuoteen. Silloin Suomessa on kylmää ja pimeää. Lähden pakoon Intiaan." hän vastasi.

Kesä on varmasti suomalaisista vuodenajoista se, joka tekee ihmiset iloisiksi. On lomaa, on lämmintä ja valoisaa, on aikaa. Ihmiset ovat tulleet koloistaan ulos, heränneet yhdeksän ei-kesäkuukauden horroksestaan. Ihmiset hymyilevät sinulle kadulla, lähikaupassa, bussissa... Hyväntuulisuus tarttuu. Se lämmittää sisältä jotain sellaista joka on unohtunut kaikkien niitten pimeiden loskassa ja räntäsateessa taisteltujen aamujen ja iltojen kanssa. Hymyile, ja maailma hymyilee takaisin.

Mansikoita, pieniä sellaisia, meni tänään pakastimeen varhaisille talviunille n. 8-9 kg. Bocciassa ja tikanheitossa hävisin Uusis-tyyliin poistoheittojen epäonnistuessa. Lundenin luomuhernesoppaa ryyditti Wilhelmin tomaatti-mozzarella. Viimeksimainituista raaka-aineista oli myös oikeaa salaattia. Kahvin kanssa tuoretta mansikkapiirakkaa tuoreista mansikoista. Kyllä kelpaa. Ja Samille/Ankulle tiedoksi että kanelisydämiä löytyi paikallisesta marketista. Voin siis maksaa velkani :)

Kaikenlaiset vaakapinnat suorastaan huutavat polviani: "Koske minua!" Materiaalilla ei tunnu olevan väliä, oli se sitten nurmikko tai kiveys. Tänään vuorossa oli rullikset + Koskimiehentien tuoreehko asfaltti. Juuri kun edellinen ultimatessa hankitut polvivammat olivat ehtineet arpeutua, on tarjolla uutta. Ei tervettä päivää. Kuuluu asiaan. Hymy ei hyydy (c:

Mitä opit tänään?

Lämmin päivä takana. Aamulla kahdeksan pintaan ukkonen päätti herättää meidät kaikki. Kiitos. Se ei auttanut väsynyttä huonosti nukutun yön jälkeen.

Mitä saavutit tänään? Mitä opit tänään? Saavutuksiin voidaan lukea ehkäpä autotallin etupihan laittoa yhdessä iskeen (Tomi-Suomi -sanakirja kertoo tämän tarkoittavan isää) kanssa, mansikoiden pakastusta yhdessä äiteen kanssa sekä niukka kahden pisteen voitto Menolippu-lautapelissä. Siinäpä yhdelle päivälle jo plakkarissa monta mitalia.

Opintotilille karttui muutama piste:
- Vuosikausia kaapissa maanneista lenkkitossuista saattaa kirjaimellisesti murentua pohja.
- Marinoitu liha ei tarkoita aina samaa kuin maustettu liha.
- Ankka on hyvää myös kotona laitettuna.
- Mansikat ovat (edelleen) hyviä.
- En tajua Sudokuista mitään.
- 200g Kartanon valkosipuli-kermaviiliperunalastuja on yhdelle liikaa.

Rullislenkki jäi tältä päivältä tekemättä, mikä sinänsä harmittaa. Aamulla saatiin kaivattua sadetta. Nice. Ehkäpä huomenna ollaan pirteämpiä. Se vaatii kuitenkin nyt muutaman tunnin silmäluomien sisäpuolten katselua.

Kesäloma 2006

Rakas päiväkirja,
viimekertaisesta merkinnästä on jo hyvän aikaa. Ei niin, etteikö mitään olisi tapahtunut, ehkei vaan mitään mitä sen liiemmälti dokumentoisi.

Nyt makaan turvallisesti peiton alla turvallisessa Koskimiehentien kodossa Pohjanmaalla, kuuntelen musaa korvanapeilla ja kirjoitan tätä uuden rakastettuni avustuksella. Hänen nimensä on Nokia E70. Qwerty-näppäimistö -- se oli rakkautta ensi kosketuksella. Tai ehkä ei ensimmäisellä, mutta jo toisten treffiemme jälkeen tunsimme kuin olisimme tunteneet ikuisuuden... What a cliche.

Kesäloma 2006 alkoi parisen päivää sitten. Johan tätä on odotettukin 7,5 kuukautta. Talvilomakin jäi pitämättä työkiireiden takia. Sen voinkin hyödyntää sitten marras-joulukuun tietämissä Australian matkan yhteydessä. Siitä lisää tuonnempana :) Nyt on kuitenkin pitää täysi vuosiloma tähän kohtaan. Sain perjantaina hommat toimistolla siihen kuosiin, että oli mukava lähteä lomille. Vuosiin muuten eka kerta kun duunissa ei ollut suurempia paineita ennen kesälomille siirtymistä. Taakse jäi siis Hermia ja spektaakkelit. For a change. Ergamies Sami (nimeä ei muutettu) kävi hakemassa xboxin pois/lainaan, joten nyt ollaan "vieroitushoidossa" pelaamisen osalta, ainakin sen virtuaalisen. Ikävä tulee Jukan, Tepon, Mikon ja muiden live-seuraa. Live ja live. Nyt hetki live-elämää. See you guys in late August.

På lördags meni rennosti. Pesin pari koneellista pyykkiä. Miksi muuten sanotaan, että "pesin", vaikka kone pesi ne? Tai vesi pesi, pesuaineen avustuksella. "Panin koneen pyörimään." Ei se mahdu pyörimään. Enkä jäänyt katsomaan sitä tapahtumaa (tai tapahtumatonta) vaan marssin Filmtowniin. Bugger, VIP-jäsenyys oli mennyt umpeen. Vuokraus maksoi 4€ per lätty. Melko kohtuullista. Elämä on. Toisinaan. Voin silti pettyneenä todeta, että jätä suosiolla vuokraamon hyllyyn leffat Wolf Creek (karu ei-kauhea kauhupätkä) ja The New World (jaksatko keskittyä? minä en).

Tänään am Sonntag (kyllä, brassailen surutta olemattomalla kielitaidollani) matkustin siis Pohjanmaalle. Mukaan muutamia herkkuja Tampereen Stockmannista. Pentele, se omena-karpalo Vichy Novelle taisi unohtua junaan... Lämmin päivä pitkästä aikaa. Heitin illalla perinteisen rullislenkin Ilmajoen lakeuksilla. Täällä sitten on helppo edetä; ei ole ylämäkiä. Ei ole mäkiä ollenkaan. Toki siitä seuraa myös se fakta, että alamäet puuttuvat. Mutta nehän on keksitty vain sen takia, että ylämäen vastapainoksi on pakko olla jotain tahdittamaan matkaa. Olisi voinut jättää keksimättä. Olisi säästynyt energiaa ja resursseja, ja maailma olisi paljon smoothimpi. Niin no, toisaalta ja toisaalta.

Massu täynnä oivia lettusia on hyvä painaa pää hetkeksi tyynyn. Kello on jo ties mitä. Eikä edes kipinään tarvitse herätä.