Intiasta kotoisin oleva työkaverini ihmetteli viime viikolla duunipaikan kahvihuoneessa, mitä vielä teen töissä heinäkuussa. "Eivätkös kaikki suomalaiset ole heinäkuun lomalla?" Kerroin kesälomasuunnitelmastani, ja esitin vastavuoroisesti saman kysymyksen hänelle. "Säästän lomani loppuvuoteen. Silloin Suomessa on kylmää ja pimeää. Lähden pakoon Intiaan." hän vastasi.
Kesä on varmasti suomalaisista vuodenajoista se, joka tekee ihmiset iloisiksi. On lomaa, on lämmintä ja valoisaa, on aikaa. Ihmiset ovat tulleet koloistaan ulos, heränneet yhdeksän ei-kesäkuukauden horroksestaan. Ihmiset hymyilevät sinulle kadulla, lähikaupassa, bussissa... Hyväntuulisuus tarttuu. Se lämmittää sisältä jotain sellaista joka on unohtunut kaikkien niitten pimeiden loskassa ja räntäsateessa taisteltujen aamujen ja iltojen kanssa. Hymyile, ja maailma hymyilee takaisin.
Mansikoita, pieniä sellaisia, meni tänään pakastimeen varhaisille talviunille n. 8-9 kg. Bocciassa ja tikanheitossa hävisin Uusis-tyyliin poistoheittojen epäonnistuessa. Lundenin luomuhernesoppaa ryyditti Wilhelmin tomaatti-mozzarella. Viimeksimainituista raaka-aineista oli myös oikeaa salaattia. Kahvin kanssa tuoretta mansikkapiirakkaa tuoreista mansikoista. Kyllä kelpaa. Ja Samille/Ankulle tiedoksi että kanelisydämiä löytyi paikallisesta marketista. Voin siis maksaa velkani :)
Kaikenlaiset vaakapinnat suorastaan huutavat polviani: "Koske minua!" Materiaalilla ei tunnu olevan väliä, oli se sitten nurmikko tai kiveys. Tänään vuorossa oli rullikset + Koskimiehentien tuoreehko asfaltti. Juuri kun edellinen ultimatessa hankitut polvivammat olivat ehtineet arpeutua, on tarjolla uutta. Ei tervettä päivää. Kuuluu asiaan. Hymy ei hyydy (c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti