Kesäloma 2006

Rakas päiväkirja,
viimekertaisesta merkinnästä on jo hyvän aikaa. Ei niin, etteikö mitään olisi tapahtunut, ehkei vaan mitään mitä sen liiemmälti dokumentoisi.

Nyt makaan turvallisesti peiton alla turvallisessa Koskimiehentien kodossa Pohjanmaalla, kuuntelen musaa korvanapeilla ja kirjoitan tätä uuden rakastettuni avustuksella. Hänen nimensä on Nokia E70. Qwerty-näppäimistö -- se oli rakkautta ensi kosketuksella. Tai ehkä ei ensimmäisellä, mutta jo toisten treffiemme jälkeen tunsimme kuin olisimme tunteneet ikuisuuden... What a cliche.

Kesäloma 2006 alkoi parisen päivää sitten. Johan tätä on odotettukin 7,5 kuukautta. Talvilomakin jäi pitämättä työkiireiden takia. Sen voinkin hyödyntää sitten marras-joulukuun tietämissä Australian matkan yhteydessä. Siitä lisää tuonnempana :) Nyt on kuitenkin pitää täysi vuosiloma tähän kohtaan. Sain perjantaina hommat toimistolla siihen kuosiin, että oli mukava lähteä lomille. Vuosiin muuten eka kerta kun duunissa ei ollut suurempia paineita ennen kesälomille siirtymistä. Taakse jäi siis Hermia ja spektaakkelit. For a change. Ergamies Sami (nimeä ei muutettu) kävi hakemassa xboxin pois/lainaan, joten nyt ollaan "vieroitushoidossa" pelaamisen osalta, ainakin sen virtuaalisen. Ikävä tulee Jukan, Tepon, Mikon ja muiden live-seuraa. Live ja live. Nyt hetki live-elämää. See you guys in late August.

På lördags meni rennosti. Pesin pari koneellista pyykkiä. Miksi muuten sanotaan, että "pesin", vaikka kone pesi ne? Tai vesi pesi, pesuaineen avustuksella. "Panin koneen pyörimään." Ei se mahdu pyörimään. Enkä jäänyt katsomaan sitä tapahtumaa (tai tapahtumatonta) vaan marssin Filmtowniin. Bugger, VIP-jäsenyys oli mennyt umpeen. Vuokraus maksoi 4€ per lätty. Melko kohtuullista. Elämä on. Toisinaan. Voin silti pettyneenä todeta, että jätä suosiolla vuokraamon hyllyyn leffat Wolf Creek (karu ei-kauhea kauhupätkä) ja The New World (jaksatko keskittyä? minä en).

Tänään am Sonntag (kyllä, brassailen surutta olemattomalla kielitaidollani) matkustin siis Pohjanmaalle. Mukaan muutamia herkkuja Tampereen Stockmannista. Pentele, se omena-karpalo Vichy Novelle taisi unohtua junaan... Lämmin päivä pitkästä aikaa. Heitin illalla perinteisen rullislenkin Ilmajoen lakeuksilla. Täällä sitten on helppo edetä; ei ole ylämäkiä. Ei ole mäkiä ollenkaan. Toki siitä seuraa myös se fakta, että alamäet puuttuvat. Mutta nehän on keksitty vain sen takia, että ylämäen vastapainoksi on pakko olla jotain tahdittamaan matkaa. Olisi voinut jättää keksimättä. Olisi säästynyt energiaa ja resursseja, ja maailma olisi paljon smoothimpi. Niin no, toisaalta ja toisaalta.

Massu täynnä oivia lettusia on hyvä painaa pää hetkeksi tyynyn. Kello on jo ties mitä. Eikä edes kipinään tarvitse herätä.