Koivulla on suomalaisista puista suurin lämpöarvo. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koivu on polttoaineena erityisen hyvää, varsinkin lämmitystarkoituksiin. Kukapa ei rakasta takkatulen elävää, jopa hypnoottista loimotusta ja rätinää. Talven varalle tätä suomalaista kultaa on nyt Koskimiehentien halkovajassa viisi kuutiometriä. Se on muutama kottikärryllinen klapeja. Ja toinen muutama lisäksi. Kyllä kelpaa odotella pakkasia.
Ilmajoki jäi taakse. Heipat sanottiin koko perheen kesken Seinäjoen asemalla. Edessä junanistuimen selkänoja, joka on lukuisten työreissujen muodossa tullut erittäin tutuksi. Konnari eli konduktööri loi ohimenevän lyhyesti katseensa alas kärrymyynnistä ostamaani kahvikuppiin, ja toivotti hymyillen "maistuvan mukavaa matkaa". Ihmisten tapojen, asenteiden, sanontojen ja yleisellä tasolla käyttäytymisen observointi eli havainnointi on erittäin kiinnostavaa. Muutankin ensi töikseni tämän blogin otsikon jotenkin liittymään siihen, sillä sitähän blogit suurimmaksi osaksi pohjimmiltaan ovat; omien ajatusten ja tunteiden, muiden tekemisten tai ympärillä tapahtuvan havainnointia ja sitä kautta dokumentointia.
Tiedän muitakin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita observaatioista, ja havaintoja onkin superkiinnostavaa vertailla ja analysoida. Observointi ei ole sairaalloista toisten tekemisten kyttäämistä, vaan ihmisten erilaisuuden ja maailman monimuotoisuuden ihannointia täysin positiivisessa mielessä. Uskon, että jokaisessa meissä asuu pieni observaattori. Ehkä se ominaisuus on vahvempi toisissa. Luulen, että sen korostumisella on jotain tekemistä luovuuden kanssa; luova ihminen havainnoi ympäristöään kaikki aistit supervirittyneenä, imien samalla ideoita, vaikutteita, ajatus- ja tunnemaailmoja, sanoja, hajuja, ääniä, tuntoja... Näitä luova ihminen tietoisesti tai tiedostamattaan prosessoi, jalostaen niistä uutta ja ennenkokematonta.
Huomenna aion olla luova ja keksiä mitä kaikkea pakata mukaan, ja mitä kaikkea elintarvikkeita ostaa selviytyäksemme jopa pari viikkoa vesillä. Kimmo on tunnetusi hikimies ja minä nälkämies, joten jotain välipalaa täytyy varata. Vaan ottaisinko sen itsestääntyhjentyvän patjan (vrt. blogaukset viime kertausharjoituksesta)? Me thinks not. Rippileirille aikanaan ostettu, erittäin hyväksi osoittautunut makuupussi saa riittää, kuten viimekin kerralla.
"Hyvät matkustajat, saavumme hetken kuluttua Tampereelle." Täältä tullaan, Kärkikuja. Huomiselle on paljon tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti