Ensifiilikset Köpiksestä

Astun ulos koneesta Kastrupin kentällä. Taivas on pilvessä ja tihkuttaa vettä. Tuulee. Lunta ei ole kuin pieninä kasoina siellä täällä. Harmaata ja synkkää. Täysin päinvastaista kuin Suomesta lähdettäessä. Voit tehdä ensivaikutelman vain kerran. Tämä vaikutelma ei vakuuttanut.

Kastrupin kenttä on iso, mutta selkeä ja hyvin viitoitettu. Lähdin metsästämään painavaa vetolaukkua hihnalta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lensin muun kuin pelkän käsimatkatavaran kanssa. Kokemus sekin, ja kaikki meni ihan hyvin. Henri Lloydin vetolaukku oli tosin ottanut hittiä lentokenttätyöntekijöiden käsittelyssä, ja vaihtanut päällisin puolin siistin värityksensä hieman likaisempaan. Sisältö oli kunnossa.

Metsästin kentältä laukkujen kanssa Europcarin toimistoa, jossa Q-Managementin järjestämän kämpän avaimien piti odottaman. Isolta kentältä asioiden löytyminen vaati infotiskillä asiointia. Avainkirjekuori oli sovitusti odottamassa. Hyvä. Taksi alle ja Langelands Pladsia kohti. Selvisi että samannimisiä osoitteita on useita, ja että postinumerosta on apua. Muistin sen ulkoa, ja reitti selkeni kuljettajalle nopeasti gepsin avulla.

Seisoin laukkuineni Langelands Plads 5:n etuovella. Kaivoin kirjekuoresta avaimet. Kahdessa nipussa oli toisessa neljä ja toisessa kolme avainta. Siitä sitten sovittelemaan. Kolme avainta sopi etuoveen, mutta mikään niistä ei avannut lukkoa. Ei edes luvannut. Kokeilin jokaista erikseen noin 15 kertaa. Pimenevässä illassa viimaisessa tihkusateessa seistessä alkoi tunnelma latistua, ja pieni pelko hiipi mieleen. Kaivoin avainkuoressa olleet paperit ja löysin Q-Managementin emergency linen numeron. Ystävällinen miesääni vastasi ja puhui hyvää englantia. Kävimme puhelimessa läpi eri väristen avainten tarkoituksen. Lukko ei silti auennut. Onneksi viereisestä portista pääsi yhdellä avaimella takapihalle, ja takaovesta toisella avaimella sisään. Sitten kerroksia laskemaan. Tiesin jo etukäteen, että täällä kerrokset lasketaan eri tavalla. Ensimmäinen katutason "kerros" on ikäänkuin nollakerros, ja vasta seuraava on ykkönen. Kiipesin portaat täkäläiseen toiseen, suomalaisittain kolmanteen kerrokseen. Muistin ohjeet "2nd floor to the right". Kokeilin taas yhtä avaimista oveen. Ei. Kokeilin kaikkia muitakin. Ei ja ei. Uusi soitto emergencyyn. Käytiin läpi yhdessä rakennuksen kerrokset. Olin kokeillut väärää ovea. "To the right" tarkoitti tietenkin tässä tapauksessa "to the left", koska olin tullut takaovesta sisään. Ovissa ei ollut mitään merkintöjä. No, ei sen vasemmanpuoleisen ovenkaan avaaminen onnistunut. Koputtelin muille oville, että josko joku olisi kotosalla ja voisi neuvoa oven avaamisessa. Kukaan ei tullut avaamaan, vaikka ääniä kuuluikin. Tulisitko sinä, jos takaovellesi koputettaisiin? Kolmannesta kerroksesta löytyi vihdoin ovi, joka avattiin, ja takaa paljastui pariskunta jolta sain vihdoin apua oven avaamiseen. Emergency-kaveri soitti kohta jo perään että mikä tilanne. Sovittiin että palataan maanantaina asiaan ja vaihdetaan avaimet toimiviin. Siihen asti käytän takaovea.

Kaupat ovat täällä huomattavasti suppeammin auki kuin Suomessa. Arkipäivinä normikaupat menevät kiinni viideltä ja isommat marketit seitsemältä. Lauantaina max viiteen ja sunnuntaina ei juuri ollenkaan. Sain kokea tämän karusti lauantai-iltana nälän ollessa jo suuri. Lähdin seikkailemaan lähistölle etsimään jotain lähikauppaa. Löysin vihdoin 7-Eleven -ketjun toimipaikan ja mukaan tarttui suomalaisen Real-leivän kaltaisia siivuja, Arlan ekolevitettä ja 7-Eleven -brändättyä mokkakahvia. Kaverille kassalla totesin juuri muuttaneeni Tanskaan ja lähteneeni etsimään ruokatarvikkeita. Kaveri totesi minun tulleen kalleimpaan mahdolliseen paikkaan ostoksia tekemään. Kovimman kautta opittua. Minkäs teet, kaikki kaupat kiinni lauantai-iltana klo 20. Unohdin tietty suodatinpaperit, joten se siitä iltakahvista.

Paluumatkalla nappasin naapuritalon alakerran pizzeriasta hyvän lätyn. Kielimuuri tuli hieman esteeksi ja luulin jo, että arvon vaan jonkun pizzan listalta ja näytän luottokorttia... Onneksi toinen kaveri osasi englantia. Speksasin mielitäytteet (pepperoni, chili) ja kaveri sanoi listan vaihtoehdon 22 vastaavan parhaiten kuvausta. Sillä mennään. Ja siihen tuli perunaa! Ensimmäinen kerta kun sellaiseen vaihtoehtoon törmään. Päälle tuli vielä valkosipuliöljyä ja pestoa. Oikein hyvää, vaikkakin rasvaista.

Aikaisemmat asukkaat ovat tiskikoneen sihtiin juuttuneista mausteista ja vallitsevasta tuoksusta päätellen olleet intialaisia tai sen maailmankolkan alkuasujia. Seinän takaa kantautuu (liiankin selvästi) aika ajoin kovaäänistä puhetta, jonka intonaatio ja rytmi on tutun intialaisen oloinen. Ovisummerin napit ovat täynnä myös tätä päätelmää vahvistavia nimiä.

Lähdin tänään aamupalasta vahvistuneena tekemään kävelylenkkiä toimistolle. Sinne käveli puhelimen opastamana kolmessa vartissa. Hieman outoa reittiä se vei, Rektorparkenin läpi. Ei tajunnut Ovi Kartat -sovellus, että Carlsbergin tehtaiden alueen läpi pääsee kävellen ihan luvallisesti. Kylmä viima puhalsi, mutta muuten oli oikein mukava sää eiliseen harmaaseen tihkukeliin verrattuna. Paluumatkalla olimme katujen kanssa jo vanhat tutut, ja rohkaistuin kaivamaan gepsin esiin ja löytämään muutaman geokätkön. Hieno universaali harrastus!

Nyt täytyy lopetella ja ryhtyä valmistautumaan huomiseen työpäivään pakkaamalla reppuun läppärin lisäksi jälkiuunileipää ja salmiakkia. Niin, ja täytyy silittää paita. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.