Pyöräilyä ja uuden omaksumista

Sunnuntai-ilta pimenee Frederiksbergissä. Ensimmäinen ulkomaankomennuksen viikko on takana. On aika summata fiiliksiä.

Saavuin toimistolle puolen kymmenen maissa. Kävelin sinne 50 minuutissa, hieman sunnuntaista harjoittelua hitaammin. Kättelin paikalla olleet parisenkymmentä projektin ihmistä ja tarjosin kaikille suomalaista salmiakkia. Toiset tiesivätkin jo jutun. Osa otti mieluusti namut vastaan, toiset kieltäytyivät. Kolmisen pussia on tyhjentynyt viikon aikana työpöydältäni. Selkeästi siis jollakulla on salmiakkiin himo.

Duunissa sihteeri oli laittanut sähköpostia koko projektille ja kertonut minun aloittavan maanantaina. Ihmiset ottivat minut lämpimästi vastaan; "ai sä oot se suomalainen kaveri?" Viime syksynä Suomesta oli ollut kommennuksella kaksi muutakin jamppaa, joten ei sinänsä mitään uutta heille. Tosin minä tulin nyt hieman eri rooliin kuin nämä kaksi edellistä. Sihteeri oli myös ilmoittanut minun olevan halukas löytämään polkupyörän työmatkoja varten. Ennenkuin päivä oli loppu, tarjoutui tanskalainen tiimikaveri lainaamaan toista pyöräänsä, joka seisoi tyhjänpanttina firman tallissa. Niinpä pääsin polkaisemaan jo ensimmäisen työpäivän päätteeksi kotio.

Kööpenhamina on polkupyöräilijän paratiisi. Täällä on osattu järjestää asiat siten, että pyöräily on ehdottomasti helpoin ja nopein tapa liikkua paikasta toiseen. Omat, päällystetyt, vain pyöräilyyn tarkoitetut kaistat kulkevat kummallakin puolella katuja. Kaistat kulkevat jalkakäytävän ja autokaistan välissä, ja ne on merkitty selkeästi. Niitä kunnioittavat sekä autoilijat että jalankulkijat. Pyöräilijät noudattavat pääsääntöisesti samoja liikennevaloja kuin autoilijat. Ja liikennevaloja täällä riittää. Ne ovatkin se ainoa hidaste kaksipyöräisellä liikkumisessa. On myös tiettyjä sääntöjä, jotka omaksuu aika nopeasti. Pyöräilijän tulee noudattaa oikeanpuoleista ajokäytäntöä autoilijan tapaan. Samalla kaistalla ei siis ajeta kahteen suuntaan; jos haluat toiseen suuntaan, vaihda kadun puolta. Lisäksi käsimerkkejä tulee antaa aktiivisesti sekä pysähtyessä että käännyttäessä. Kääntymisen merkinannon osasin, mutta ikäänkuin jarruvalona toimiva pystyyn nostettu kämmen oli uutta. Takana tuleva tietää että aioit pysähtyä tai hidastaa ryhmittyäksesi. Näppärää. Suomi -- etenkin Tampere -- tule oppimaan tänne miten homma hoidetaan.

Rehellisesti täytyy sanoa, että hetki meni pyöräilyreitin ja -käytäntöjen oppimisessa. Aamun ruuhkatunteina pyöräkaistoja miehittää suunnaton joukko työmatkalaisia. Ja siellä mennään vaudilla, ehkä jopa aggressiivisesti. Marginaalit ovat pieniä, ja rinnakkain ajavien pyöräilijöiden vieressä viilettävät autot. Pyöräilykypärän käyttöaste on täällä pieni, kuten Suomessakin. Silti kaikki sujuu hienosti ja ongelmitta. Lähes jokaisessa pyörässä on edessä ja takana pieni tuikku, joka helpottaa pyöräilijän havainnointia muiden näkökulmasta. Tuikkuja saa lähes joka marketista.

Torstaina sain ekan kerran suoritettua noin kuuden kilometrin mittaisen töihin siirtymisen ja sieltä palaamisen virhekäännöksittä. Reitti alkaa iskostua päähän, ja voi jo hieman ruveta nostamaan katsettaan edessämenevän takamuksesta ja kadunnimikylteistä. On siis mahdollisuus havainnoida ympäröivää maailmaa, liikkeitä, paikkoja ja ihmisiä, kun ei tarvitse enää keskittyä niin runsaasti reitinsuunnitteluun. Mutta tarkkana saa olla kuin porkkana. Liikennevaloihin pitää muistaa pysähtyä, ja edessä kulkevan liikkeitä ja käsimerkkejä on havainnoitava. Ne kun muistaa, niin on jo pitkällä. Annan muiden ajaa ökylujaa ja keskityn lähinnä chillailemaan omalla Nokia-maastopyörälläni, jonka satulaa en saa lähellekään oikeaa korkeutta. Olen varmaan aika hassu ilmestys pikkupyörälläni. Täytyy katsoa, josko vuokraisi jonkun isompirunkoisen. Ei sillä, hienoa että minulla on pyörä.

Töissä hommat ovat lähteneet hitaasti liikkeelle. Paikalliset projektin jäsenet ovat kiinni tiukasti omissa hommissaan, ja kiirettä riittää heillä niiden parissa. Tulin tänne kouluttamaan heitä. Täytyy yrittää sovittaa omia ja heidän aikataulujaan yhteen siten, että saamme järjestettyä säännöllisiä slotteja kalentereista tietotaidon välittämiseksi. No, omia hommia on tosin ihan riittävästi muutenkin, joten sikäli tekemisestä ei ole puutetta. Se siitä. Olen silti ollut itsenikin positiivisesti yllättävä, ja mennyt töihin tiistaista lähtien klo 8. Aamupalan nauttiminen sosiaalisesti kollegojen kesken on mukava tapa aloittaa päivä, vaikka se tarkoittaakin herätyskellon soittoa klo 6:45.

Firma kompensoi ruokailua runsaalla kädellä, koska paikallinen verotusjärjestelmä sen sallii. Työtekijän palkasta vähennetään joka kuukausi 285 kruunua eli noin 38 euroa. Sillä saa aamupalan, lounaan, kahvit ja hedelmät pitkin päivää. Myös virvokkeet kuntosalilla kuuluvat hintaan. Todella hyvä diili. Ja millaiset safkat! Seisovasta pöydästä saa itse hakea mitä huvittaa. Tarjolla on aina jotain kylmiä alkupaloja kuten kaloja tai leikkeleitä. Lisäksi on lämmin ruoka liha- ja kasvisvaihtoehtoineen sekä päivän keitto. Leivät (missä ruis?) ja todella monipuolinen salaattipöytä tietty. Kyllä täällä kelpaa. Jälkiruoaksi on joka toinen päivä juustopöytä, joka toinen päivä kakkupöytä. Laktoosin kanssa saa silti olla vielä aika varovainen.

Kyselin porukalta töissä vinkkejä ruokakaupoista. Käytännöt vaihtelevat riippuen siitä, keneltä kysyt. Toiset käyvät vain pienissä lähikaupoissa (Fakta, Netto, Mini-Marked) ja toiset isommissa supermarketeissa (Føtex). Löysin ihan Frederiksbergin keskustasta Frederiksberg Centretin, joka pitää sisällään paljon vaateliikkeitä ja muuta sälää. Alakerrassa on iso Føtex, vähän Lidliä muistuttava myymälä. Sieltä sainkin hyvin täydennystä perustarvikkeisiin. Pesuaineet, safkavärkit, HDMI-piuhan ja punaviiniä. Täällä tosiaan viinit ja väkevät alkoholijuomat kuuluvat markettien hyllylle. Eikä se silti näytä olevan mikään ongelma. Mielenkiintoista.

Supermarketissa ei ole lihatiskiä eikä juustotiskiä. Hifistelyä tai ei, haluaisin silti usein ostaa pienemmän määrän tuotetta kuin täkäläiset 500-700 gramman perhepakkaukset. Moni paikallinen hankkiikin lihan, juuston ja leivät erikoisliikkeistä. Työmatkan varrella onkin konditoriaa, lihakauppaa (slagteri) ja monenlaista herkkuliikettä. Lisäksi täällä voi tilata kotiin laatikollisen vihanneksia, lihaa ja muita kauden tuotteita lähituottajilta (vrt. Luomulaatikko). Sitä täytyy ehdottomasti testata. Muutenkin luomutuotteita tuntuu olevan helposti saatavilla, ja ne on merkitty hyllynreunaan selkeästi.

Vaikka luottokortti käy isommissa paikoissa ongelmitta, yksi huomionarvoinen seikka täällä ostamisesta on se, että luottoyhtiön provisio siirretään usein asiakkaan maksettavaksi. Suomessa kauppa maksaa provision, eikä monikaan yritys kelpuuta tästä syystä isojen provisioiden kortteja kuten Diners Club tai American Express. No, täällä Visa käy, mutta mieluiten haluttaisiin vinguttaa tanskalaisten omaa Dankorttia. Jatkan Visalla ostelua, provisio on kuitenkin melko pieni, ja käteisenkin nostamisessa tai vaihtamisessa on omat kustannuksensa.

Frederiksberg, jossa asustan, on muuten oma kaupunkinsa, sijoittuen kokonaan Kööpenhaminan sisälle. Yhdeksän neliökilometrin kokoiselle alueelle on pakattu yli 90000 asukasta. Mieti. Hervannassa asuu about samankokoisella alueella 30000 ihmistä, ja sekin tuntuu tiiviiltä. Täällä tosin talot ovat korkeampia, mutta toisaalta asunnotkin käsittääkseni isompia. Taksikuskin ja työtovereiden sanojen mukaan tämä on varakkaampien ihmisten eliittialuetta. Mene ja tiedä, ihan samalla tavalla täälläkin on graffiteja talojen seinässä ja Corollaa pihassa. Mutta kämppä on mukavan tilava ja tyylikäs. Naapurit ovat hieman äänekkäitä, mutta oletan että kyse on naapuritaloon kuuluvan seinän takaisista naapureista, ei tämän talon kalustettujen vuokra-asuntojen komennusasukkaista. Vaan eipä tuo haittaa, en ole mikään aikainen nukkumaanmenijä, ja yöksi meno aina rauhoittuu.

Saunaa on ikävä. Päivittäisenä saunojana kaipaan suuresti tätä nautintoa. Bongasin toimiston kuntosalilta jo saunan, ja kuulemma myös uimahalleista löytyy saunoja. Näitä täytyy testata. Avantouintiinkin löytyy oma klubinsa; meressä voi käydä dippaamassa ilmaiseksi, mutta saunaan pääsevät vain jäsenet. Ja jäseneksi pääseminen on vaikeaa. Jonotuslista on pitkä. Jäseniä valitaan seuraavan kerran syyskuussa 2010. Se siitä sitten. No, toimiston vieressä olevaan veteen voi pulahtaa ja juosta siitä kuntosalin saunaan. Näin yhden hemmon tekevän näin tiistaina lounastunnilla. Thumbs up!

Eilen satoi vettä melkein koko päivän. Velttoilin ja katselin leffoja Elisa Viihteen kautta. Tänään ryhdistäydyin viettämällä kolme ja puoli tuntia aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä uuden suosikkiharrastukseni parissa. Geokätköily on oivallinen tapa tutustua ympäristöön ja samalla liikkua luonnossa. Ja hommahan on täysin kansainvälistä, joten menit minne tahansa, aina löytyy aarteita etsittäväksi. Suosittelen.