Kotona

Yksi yö on nukuttu omassa sängyssä ja palauduttu reissusta. Junalla tultiin Hesasta kotiin heti, kun oltiin saatu vene tyhjennettyä ja kamat pakattua Aurinkolahdessa. Olisi ollut mukava jäädä Hesaan vielä pariksi yöksi, mutta väsymys painoi mieltä ja oma sänky kuulosti erittäin houkuttelevalta.

Seikkailu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kaikki meni pääosin juuri kuten ennalta oli suunniteltu. Taakse jäi satoja kilometrejä raiteilla, laivamatka Tallinnaan, ja reilu 170 merimailia (yli 310 kilometriä). Keskimääräinen purjehduspäivän legi oli noin 24 mailia, pisimmän yltäessä melkein 43:een. Vesillä vietettiin keskimäärin viisi tuntia, parhaimmillaan melkein yhdeksän. Reitti oli siis Viron Haapsalusta Osmussaareen, sieltä Suomenlahden yli Hankoon, Älgön Rödjäniin, Jussaröhön, Kirkkonummen Lähteelään, Helsinkiin Suomenlinnaan ja päätepisteeseen Vuosaaren Aurinkolahteen.

Monta kertaa tunsi itsensä todella pieneksi luonnonvoimien alla, ja monesti huomasi nauttivansa suunnattomasti auringosta, tuulesta, suolanmausta ja loistavasta seurasta. Hyttysenpistot, mustelmat ja kapeasti nukutut yöt eivät tunnu missään. Suuri kiitos Kimmolle ja Santulle. Monta kokemusta rikkaampana on hyvä levätä pari päivää.

Kuvat ja muutama video alkavat olla pääpiirteissään kuvateksteineen Flickrissä:
http://www.flickr.com/photos/siiksten/sets/72157621789882332/

Reissun reitit ovat Nokia Sports Tracker -palvelussa:
http://sportstracker.nokia.com/nts/user/profile.do?u=siiksten

Lomaa on jäljellä vielä pari viikkoa. Oikein mahtavaa. Aikaa bongailla lisää kiinnostavia geokätköjä, chillailla ja sukuloida erilaisten juhlien merkeissä.

Viimeinen legi käyntiin

Suomenlinna jäi taakse puolenpäivän jälkeen. Reissun viimeinen pätkä veneen nykyiseen kotisatamaan, Vuosaaren Aurinkolahteen alkoi päivän suunniteltua aiemmin. Mitään sen kummempaa dramatiikkaa ei tähän sisälly, Kimmolle jää nyt torstaipäivä aikaa palautua ja pyykätä ennen seuraavaa reissua.

Eilinen matka Lähteelästä oli varsin joutuisa. Kevyttä keinutusta ja surffia mukavassa sivumyötäisessä. Suomenlinnan vierassatamaan mahduttiin hyvin oltuamme aikaisin liikkeellä. Illalla moni joutui kääntymään pois.

Safkattiin seisovasta pöydästä Cafe Chapmanissa hyvät riistakäristykset. Käytiin roplaamassa kolme geokätköä komeista linna-alueen maisemista. Saunottiin ja istuttiin Cafe Valimon terassilla.

Aamulla juotiin normi pannukaffet. Kaurapuurovärkit oli loppu. Tiskattiin viimeiset tiskit. Käytiin roplaamassa pari kätköä lisää, toinen jäi löytymättä vallin tunneleista. Syötiin savulohisopat terassilla ja nostettiin purjeet.

Aallot ovat joskus neljä metrii korkeat

Jätimme Lähteelän taakse ennen puolta yhtätoista ja otimme kurssin kohti Suomenlinnaa. Aurinko paistaa taas, ja mukavaan sivumyötäiseen on helppo ajaa. Rauhallista vaihtelua eilisen koitokseen.

Edellispäivän legi otettiin ulommas avomerelle kovan tuulen ennusteesta huolimatta. Ja meininkiä todellakin saimme. Merkitsevä aallonkorkeus ulompana avomerellä oli myöhemmin tarkistetun säätiedotuksen mukaan reilu kaksi metriä, korkeimpien yksittäisten aallonharjojen yltäessä neljään metriin. Siltä se kyllä näyttikin. Välillä aallonpohjassa näkyvyys horisonttiin katosi kokonaan ison aallon ohittaessa meidät. Mahtavia surffeja saatiin aikaiseksi, ja reissun lopuksi lokissa huippunopeuslukema näytti 12.6. Se on paljon tämänkokoiselle veneelle. Kimmokaan ei koskaan ollut kokenut vastaavaa keliä. Kaikki säilyi ehjänä ja reissusta selvittiin hienosti. Kahdeksan tunnin vuoristoradan jälkeen oli hieno huokaista Lähteelässä. Kapteeni sai keskittyä 100% koko päivän. Varmasti sekä henkinen että fyysinen koitos.

Taivas aukesi kiinnityttyämme laituriin, ja aurinko lämmitti taas mukavasti. Kokkasin nälkäisille purjehtijoille kermaista kalasoppaa loimulohesta ja jostain toisesta virolaisen partaäijän kalasäilykkeestä. Illallisen päätteeksi jengi torkahti. Reissu vei mehut.

Paikallisen lintutornin läheisyydessä näytti olevan geokätkö, ja Santun kanssa teimme sinne iltalenkin. Kätkö löytyi helposti ja tornista aukesi komeat maisemat. Juuri muuta tekemistä satamasta ei löytynyt. Maanantaisin kioskikin oli kiinni. Tikkakisan voitti Santtu, heitin viimeisellä kierroksella kaikki tikat taulusta ohi. Hemmetti.

Viilenevä ilta ajoi miehet taas tuttuun tapaan kajuutan pöydän ääreen. Maistettiin annokset Sierra Extra Añejoa ja kuunneltiin radiota.

Aamu valkeni aurinkoisena. Kimmo heräsi ensimmäisenä ja kaikki olivat ylhäällä ysin jälkeen. Hyvin nukutti. Normi aamurutiinit ja yksimielinen päätös -- jatketaan matkaa. Yksi mysteerikätkö jäi harmittavasti vielä hakematta. Ensi kerralla sitten. Suomenlinnassa niitä on todella paljon.

Tarinaa ei nyt oikein synny, joten jatketaan seilimistä. Taidanpa selvitellä mitä ruokapaikkoja Suomenlinnassa on.

Henkat kenttätestissä

Aamuherätys kahdeksalta. Pitkä legi edessä, reilu kolmekymmentä mailia länteen, Lähteelään. Sivumyötäisen tuulen ansiosta etenemme huippuvauhtia, loki näyttää mainingeilla surffatessa välillä jo melkein kahdeksaa solmua. Melkoista vuoristorataa ja keinutusta eilisen itätuulen jälkiaalloissa. Tämänpäiväinen länsituuli luo siihen päälle ristiaallokon. Onneksi ei tarvitse edetä toiseen suuntaan. Ja onneksi kukaan ei ole taipuvainen merisairauteen.

Eilisiltana ripsi hieman vettä. Vetäydyimme kajuuttaan. Suunnitellut lätyt oli paistettava sisällä. Rainbow'n lisää-vain-vesi -jauhe osoitti pystyvänsä generoimaan hyvänmakuisia lettuja, mutta paisto-ominaisuudet ovat surkea. Tuote paistuu pinnasta, jääden sisältä lötköksi. Sitkoa ei juuri ole, joten kääntäminen on vaikeaa. Sinol-liekki venekeittimessä on melko pistemäinen, ja Opan nuotiopannu lämpeni kuumaksi vain keskeltä. Siitä huolimatta saatiin pari hyvää räiskälettä mieheen. Ne nautittiin suurella ilolla mansikkahillon kera. Kajuutta kuumeni mukavasti ja rasvankäry täytti pienet tilat. Onneksi sade väistyi ja saatiin taas luukut auki.

Jussarön vuokrasauna on tiettävästi armeijan entinen, ja sen huomaa koosta. Hyvät löylyt kyllä. Ja suolaista vettä suihkusta päälle. Saunavuoron lopuksi ihailtiin taivaalla räiskyviä salamia. "Iso mylly päällä", kuten saaren isäntä totesi murtaen suomea hauskasti ruotsalaisittain. Vettä alkoi tiputella taas, ja kastuimme uudestaan lyhyellä matkalla saunalta veneelle. Luukut kiinni ja Stony Capen syrah rose auki.

Aamulla tihuutti vettä. Taivas oli synkkä. Tuuli. Henrit päälle. Santtu lähti rohkeasti uikkarit jalassa. Vettä alkoi tulla kohta lähdön jälkeen enemmänkin, ja uudet kamat saivat toivotun kasteen. Hyvin pitää vettä ja tuulta. Ja lämmintä on teknisen kerraston avulla. Santtu vaihtaa nyt Henkkoja jalkaan, joutui luovuttamaan kun uikkarit eivät ota kuivuakseen.

Matkaa ensimäiseen reittipisteeseen Kallbådalla on enää vajaa 20 mailia. Tällä vauhdilla se on ihan juuri kohdalla.

Fyysisesti kryssien

Sunnuntaipäivän legi oli lyhyt mutta tehokas. Alle kymmenen merimailin matka kryssittiin voimakkaaseen itäiseen vastatuuleen. Ennuste piti siis paikkansa; tuuli kääntyi yöllä puhaltamaan voimakkaasti idästä.

Eilisen suunnitelma jäädä Byxholmeniin vaihtui matkan varrella. Partiolaisten satamakirjasta bongattiin hieman edempänä oleva Skedö. Sielläkin piti olla sauna ja puuceet. Kesken matkan noussut sumu toi jännitystä muuten melko kevyeeseen meisinkiin. Jouduimme oikeasti tähystelemään vastaantulevaa liikennettä ja viittoja. Melko creepy homma kyllä nähdä sumun nousevan takana horisontissa, sitten saavuttavan ja ympäroivän kaiken. Siinä navigointitaidot pannaan oikeasti puntariin. Hyvinhän siitä selvittiin, ja sumu hälveni yhtä nopeasti kuin nousikin.

Skedön läheiset kapeat väylät ajettiin koneella. Hieno suojainen saarirypäs sisempänä. Päätimme kiinnittyä ankkuriin ja köysiin pääsaaren kallioon. Veneen uusi Nexus-kaiku feilasi homman kyllä totaalisesti; syvältä näyttänyt kallioinen ranta osoittautui matalaksi, ja köli kolahti kallioon vaikka kaiku näytti syvyydeksi kahdeksaa metriä. Hieman sivummasta löytyi onneksi parempi paikka. Kiinnitysköydet saatiin vakaisiin mäntyihin. Reissun ensimmäinen accident-episodi koettiin, kun Santtu liukastui rantakallioon. Lähellä oli ettei mies päässyt tekemään lähempää tuttavuutta veneenpohjan kanssa. Hyvät refleksit pelastivat tilanteen; kädet tarrasivat veneen keulakaiteista kiinni nopeammin kuin ehdit sanoa "tere". Ainoastaan jalat kastuivat. Säikähdyksellä selvittiin tästä.

Skedön pääsaari osoittautui melko turhaksi. Yksityisiä mökkirantoja. Satamakirjaan merkityt saunat ja muut fasiliteetit olivatkin viereisen saaren, Älgön, puolella. Päätimme vaihtaa sinne. Allekirjoittanut liukastui samaan tapaan rannassa, ja gore-tex -varsikengät saivat maistaa suolaista vettä. Paidankauluksessa roikkuneet aurinkolasit tipahtivat ihmeenkaupalla suoraan veneenkannelle meren sijaan. Phew. Keulaköydet irti ja rannanvaihto.

Älgön Rödjanin retkisatamassa oli runsaasti muutakin porukkaa. Kiinnityimme taas jyrkähköön rantakallioon, tällä kertaa tosin saimme köydet kallioon pultattuihin lenksuihin. Lähdin ensitöikseni satamaan tutkimaan saunavarausta. Selvisi ettei satamassa/saarella ollut henkilökuntaa. Joku tiesi että saunaa voi tiedustella puhelimitse jostain. Puhelinnumeroa emme löytäneet netistä (myöhemmin selvisi numeron olleen saunan seinässä). Kyselin saunojilta epäselvää tilannetta. He olivat soittaneet johonkin josta oli luvattu saunan olevan lämmin heidän saapuessaan. Itse olivat joutuneet sen loppukädessä tulille pistämään. Maailman pienuudesta osoitus löytyi kuitenkin lähempää kuin uskoimmekaan; Kimmon duunikaveri oli melontaretkueessa joka kämppäsi niinikään saarella. Kimmo sai puhuttua meille saunavuoron heti kajakkiporukan jälkeen. Victory!

Saunavuoroa odotellessa pakkasimme Hangosta hankitut grillimakkarat ja muut tarpeet, ja vaelsimme notskipaikalle. Grilliin pääsivät ennen kabanosseja Kimmon erikoiset; ruisleipäpalan päällä tonnikalaa öljyssä, ketsuppia ja juustosiivu. Very nice. Kaikki maistuu niin paljon paremmalta raittiissa ilmassa retkeilyn päätteeksi. Mutustellessa seurasimme, kuinka muutamia Tall Ships Raceen osallistuvia isoja laivoja ankkuroi samaan poukamaan. Nuoret, englantia selkeästi äidinkielenään puhuneet miehistöt pääsivät moottoreilla varustetuin kumivenein rantaan viettämään iltaa.

Aito iso puusauna maistui NIIN hyvältä. Kävivätpä rohkeimmat jopa uimassa 20-asteisessa vedessä. Saunoimme rauhassa, ketään ei näyttänyt jonottavan enää omaa vuoroaan. Taisi siinä jo vuorokausikin vaihtua fiilistellessä...

Aamuherätys oli karu. Yöllä itästä puhaltamaan kääntynyt tuuli oli painanut veneen keulan kiinni rantakallioon. Ensimmäisen kerran kolahti onneksi vasta Kimmon ollessa matkalla miestenvessaan 8:15. Ankkuriliinan kiristyksellä pelattiin hieman lisäaikaa, mutta voimakas ja entisestään voimistuva itäblosis pakotti meidät pikaiseen lähtöön. Puurot ja kaffet vedettiin naamariin, moikattiin puucee ja irrotettiin köydet ennen puolta kymmentä. Matka kaakkoon Jussaröhön alkoi.

Itätuuli puhalsi 9-10 metriä sekunnissa. Aurinko paistoi. Lämpimässä mutta erittäin tuulisessa kelissä tikkasimme kapeita väyliä eteenpäin. Vastatuuli pakottaa purjehtijan etenemään kulmassa tuuleen nähden, suoraan vastatuuleen ei pääse. Otetaan siis kurssi hetkeksi vastatuulesta hieman kulmassa sivuun ja käännetään toiselle halssille. Kryssitään tällä tavoin eteenpäin. Jiippiä ja vendaa. Keulapurjeen kulmaa skuutataan vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Tämä vaatii fyysistä tekemistä. Käsin vedetään keulapurjeen kulmasta lähtevä skuuttiköysi vinssin kautta niin kireälle kuin sen omin voimin saa, ja veneen laidoilla olevilla vinsseillä ja vinssikammella kiristetään loput. Kaikki tämä tapahtuu joka käännöksen yhteydessä muutamissa sekunneissa. Ja käännöksi tuli harjoiteltua. Aivan mahtavaa fyysistä purjehtimista. Mikäs sitä tehdessä aurinkoisessa säässä. Kylmässä ja sateisessa säässä voi olla eri ääni kellossa.

Jussaröhön päästiin jo parin tunnin kryssimisen jälkeen. Kauemmas ei ollut järkeä edetä, sillä tuulet vaihtanevat suuntaa suotuisammaksi taas ensi yönä. Täältä löytyy nuotiopaikat ja sauna on taas varauksessa. Melko suffelia. Mutta ah niin luxusta. Aurinkorasvat pesuun.

Kävimme päiväseltään kiertämässä viiden kilometrin pääsääntöisesti aivan turhan luontopolun. Polun varrella olleet hyväkuntoiset opastetaulut kertoivat melko mielenkiinnottomasti saaren historiasta ja luonnosta. Tuuli sentään löi voimalla vaahtopäitä rantakallioon. Jykevää.

Lounaaksi valmistui venekeittiössä kermainen pasta-ateria itse kuivatusta naudanlihasta, sipulista, tomaateista ja eilisistä kabanossinjämistä. Jälkiruoaksi muutama Toblerone-biitti. Hiilihydraattitainnutus kaatoi miehistön päikkäreille. Hiljaista kuorsausta kuuluu vierestä ja veneen perästä. Naapuriveneen muksut pilkkivät ahvenia laiturilta. Taivaalle on kerääntynyt pilvipeite. Saunavuoro odottaa kympiltä. Taidan itsekin sulkea silmät hetkeksi.

Hangosta itään

Kevyen tuuliennusteen myötä ideoitu välipäivä Hangossa unohdettiin, sillä tuulta tuntui sittenkin tulevan. Kamat pakattiin puolenpäivän jälkeen ja otettiin kurssi sisempää väylää Hangosta itään, kohti Byxholmenia.

Suomenlahden ylitys sujui eilen supervauhdikkaasti. Reilu 35 mailia taittui noin kuudessa tunnissa. Aikamoinen vuoristoratahan se toki oli, mutta varsin hieno kokemus. Kuvittele mielessäsi rodeohärkä, istu sen selkään, laske sillä lasten liukumäkiä alas ja samantien ylös ja yritä tasapainottaa itsesi tukilihaksilla. Tee tätä kuusi tuntia yhdeltä istumalta samalla, kun päällesi roiskitaan vettä. Tähystä samalla isoja tankkereita ja muita rahtialuksia, ja tee väistöliikkeitä tarvittaessa. Kuulostaa erikoiselta, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Olisi ollut hieno korkata skumppapullo Hankoon päästyämme, mutta ei tajuttu sellaista Haapsalun edullisesta marketista lunastaa.

Saunat Hangon megaspektaakkelipalvelusatamassa menivät pois päältä kello yhdeksän illalla, mutta saimme illan päätteeksi vielä kevyet jälkilöylyt. Kyllä oli nannaa käydä suihkussa ja pestä pois parin päivän aurinkorasvakerrokset. Käytännön vinkki: älä osta vedenkestävää rasvaa. Siitä ei normaaliolosuhteissa ole mitään hyötyä, se kirvelee silmiä, eikä lähde vedellä pois. Aivan turhaa kamaa. Apteekista ostettu pullote tosin suojaa hyvin auringolta, mikä on ehdottomasti plussaa. Ainoastaa korvat hieman punottavat.

Illan aterian tarjosi satamaravintola Classic Pizza. Suosittelemme. Pizzan päälle väsähdettiin nopeasti.

Aamulla herättiin ysin pintaan, käytiin aamusaunassa ja juotiin kaffet. Tehtiin ekskursio keskustan S-markettiin ja täydennettiin ruokavarannot loppumatkaksi. Illalla grillataan makkaraa ja paistetaan lättyjä Byxholmenissa.

Olen träkännyt reittiä luurilla ja Nokia Sports Tracker -softalla. Tällä reissulla on ollut suuria ongelmia gps-fiksin luotettavuudessa. Fiksi tippuu vähän väliä, ja sen takaisinsaaminen kestää ikuisuuden. Missä vika? Toissavuonna samassa tehtävässä toiminut Nokia N95 hoiti homman todella hienosti. Nyt uusimmat ja kalleimmat luurit feilaavat homman. Thanks. Tästä reissusta ei paljoa dataa sen osalta jää. Uusi kamera on ollut kovassa käytössä, ne dokumentit ja muistot ovat mukavampia.

Nokka kohti Suomea

Starttasimme varttia vaille kaksi ja käänsimme keulan kohti Hankoa. Suomenlahden ylitys on siis par'aikaa käynnissä. Tuuli on reipas 8-9 metriä sekunnissa, ja lähes optimisuunnasta eli sivumyötäisestä. Jo eilisen puhaltanut tuuli on nostattanut melkoiset aallot merelle. Meno on siis rapsakkaa, mutta mikäs tässä auringonpaisteessa istuskellessa. Särkänniemen huvilaitteet tulevat mieleen, sen verran keinuttaa. Ja varmasti keinuttaa vielä kuivalla maallakin tänä iltana. Suuntana siis Hanko tai jokin yhtä lähellä oleva paikka.

Eilinen seili Haapsalusta starttasi todella kevyessä kelissä. Alkupäivä lilluttiin ja huokailtiin. Ehdittiin keittää kahvit ja tiskata tuulen nousemista odotellessa. Olosuhteet huomioonottaen alkuperäinen suunnitelma peruttiin ja käännettiin kurssi pohjoiseen kohti lähempänä olevaa Osmussaarta. Sitä ei vielä satamakirjasta löytynyt, mutta Kimmo oli saanut vinkin Dirhamin satamakapteenilta. Tuuli nousu palkitsi kärsivälliset iltapäivällä, ja pohjoiseen paukutettiinkin iloista noin viiden solmun vauhtia suotuisissa tuuliolosuhteissa. Osmussaaren poukamaan saavuttiin ennen iltaseitsemää, matkustettuamme vaihtelevissa mutta aurinkoisissa oloissa.

Osmussaari on viiden neliökilometrin kokoinen ja lähes autio. Vain kaksi vakinaista asukasta kuudenkymmenen vapaanakulkevan lampaansa ja kahdenkymmenen nautansa kanssa kiertelee kaunista saarta. Se on Viron luoteisin osa. Saarella on majakan ja parin rakennuksen lisäksi muutama puucee, leirintä- ja nuotiopaikkoja. Kerrotaan myös viikinkijumala Odinin olevan haudattuna sinne. Emme törmänneet kaveriin. Sen sijaan saarelle tuleva yhteysalus keräsi matkaansa toistakymmentä virolaista retkeilijää tavaroineen. Muutama telttailija jäi seuraksemme.

Osmussaaren retkisataman laiturin kylkiparkin venekeittiössä valmistui nälkäisille purjehtijoille villisikaa punaviinissä. Kuutioidut perunat keitettiin lähes kypsäksi, lisättiin mukaan paistettua kevätsipulia ja säilykevillisikaa. Maustettiin pippurilla ja suolalla, jatkettiin punaviinillä ja suurustettiin semisti spagettikastikeainespussilla. Mukaan hieman puolitettuja kirsikkatomaatteja. Nautittiin auringonpaisteessa sitloodan penkillä punaviinin kera. Maistui.

Illansuussa teimme Santun kanssa pientä kävelylenkkiä rannalla ja otimme fotoja. Kimmo jäi viltin alle ottamaan tirsat. Oivallinen nuotiopaikka jäi meiltä loppuviimeksi hyödyntämättä, vaikka toiveita lätynpaistosta heiteltiinkin. Nuotiopannu jäi siis testaamatta.

Pakolliset auringonlaskukuvat saatuamme vetäydyimme viilentyvässä illassa perinteisesti kajuuttaan jutskaamaan. Kelloja ei laitettu herättämään, koska aamulla ideana oli vielä tehdä kävelylenkki saarella ennen lähtöä.

Aamu valkeni taas aurinkoisena. Sääennustee kertoi vielä tänään tuulevan, mutta ei juurikaan enää sitä seuraavana päivänä. Päätös ylittää lahti ja palata Suomeen tässä kohdassa ei ollut siis vaikea. Reissua on jäljellä vielä monta päivää, joten ne vietämme Suomen puolella palaten samalla rannikkoa pitkin Helsinkiin.

Matka jatkuu hyvää haipakkaa kohti Hankoa. Henri-Lloydit ja Mustot pitävät meidät kuivina pärskeiltä. On vaikea sanoin kuvailla, millainen meininki on, mutta lujaa mennään, sää on lämmin, tuuli mukavan kova ja hyvä fiilis kaikinpuolin. Palaan tähystämään isoja laivoja, eivät paljoa väistele mokomat.

Seiliminen käyntiin

Reissun ensimmäinen legi eli pätkä kahden pisteen välissä on startannut. Purjevene tyypiltään Guy 22 ja nimeltään Estrellita suuntaa ensimmäiseksi Viron Haapsalusta Lehtman satamaan. Kapteenina omistajan roolissa Kimmo ja gasteina miehistön rooliaa Santtu ja allekirjoittanut. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulet ovat lempeät. Aurinkorasvalle on siis käyttöä. Henri-Lloydit kävivät sen verran päällä, että voi kertoa niitä käyttäneensä. Toivottavasti niille löytyy oikeaakin käyttöä.

Haapsaluun saavuttiin bussilla. Emme osanneet jäädä optimipysäkillä pois, ja bussiasemalle saavuttuamme jouduimme hetken arpomaan miten päästään Veskiviigi sadamiin. Kolmen kilometrin kävelymatka laukkujen kanssa paahtavassa auringonpaisteessa ei suuremmin kiinnostanut. Santtu sai kielimuurista huolimatta tilautettua taksin. Käteistä meillä ei valitettavasti ollut, joten kuski ajoi ystävällisesti automaatin kautta. Rahaa nostaessa mittari ehti raksuttaa mukavat lukemat, ja hyvä että nostetut 100 kroonia riitti. Halpaa se silti on.

Kimmo morjesti jo kaukaa veneeltä satamaan saavuttuamme. Vaihdettiin nopeasti kamat kevyempiin auringon helliessä, ja heitettiin kamat veneeseen. Kimmo tiesi, että satamaravintolasta saisi hyvät sapuskat, eikä ollut siinä ollenkaan väärässä. Porsas, savustettu lohi ja pasta maistuivat kummasti terassilla.

Elintarvikevarannon täydennystä varten lähdimme lampsimaan Haapsalun keskustaan. Matkalla poikkesimme myös piispanlinnassa. Kellotapulin puolen tunnin aikamerkki melkein kuuroutti meidät, sillä satuimme nousemaan tapuliin juuri niitä aikoja. Ehkä tästä olisi ollut hyvä varoittaa etukäteen... Enivei, ruokakauppa löytyi helposti. Konsum-market kehotti meitä kuluttamaan, ja sen me teimme 1300 kroonin edestä. Mukaan lähti monenlaista liha- ja kalasäilykettä, vihanneksia ja juureksia, leipää, juomaa ja namuja. Eiköhän niillä muutama päivä pärjätä.

Kellon ollessa jo kuuden pintaan päätimme jäädä Haapsaluun vielä yöksi. Loppuilta meni mukavasti satamaravintolan terassilla. Ravintola näytti olevan suosittu paikallistenkin keskuudessa. Moni tuli autolla sinne vartavasten syömään. Eikä suotta.

Aamulla kello herätti kasilta. Aamupalavuorossa syntyi allekirjoittaneen käsissä perinteiset pannukahvit ja kaurapuurot. Reissumiehen päälle tuorejuustoa ja meetwurstia. Great. Ja ei kun purjeet ylös.

Kohti Haapsalua

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena ja tulossa taitaakin olla todella lämmin päivä. Matkaamme bussilla kohti Haapsalua, jossa Kimmo on yöpynyt veneineen.

Tiistai Tallinnassa meni erittäin rauhallisesti. Odoteltiin hotellin aulassa kahteen saakka huoneen vapautumista. Kamat jätettiin sinne ja lähdettiin etsimään ruokaa. Viru-hotellin tylsä ja turvallinen Amarillo-konsepti tuntui helpolta ratkaisulta. Ruokailijoita oli jonossa tunniksi asti, joten valikoimme ratkaisuksi sen sijaan Berliinin reissulta tutun Vapiano-konseptin.

Mahat täydennettyämme tutustuimme Viru-keskukseen ihan hotellin tuntumassa. Keskus on megakokoinen ostari. Väsymys alkoi painaa ja Santulla nokka vuotaa sekä pää kipeytyä. Nappasimme apteekista Coldrexiä ja vetäydyimme hotellille elbaamaan.

Illemmalla virtaa oli sen verran, että kävimme läpi muutaman keskustan alkoholiliikkeen laadukkaan tequilan toivossa. Tampereen Esperanzan omistaja Asta oli meitä Viron markkinoille vinkannut. Valikoima liikkeissä osoittautui onnettomaksi. Käteen ei jäänyt mitään.

Ilta oli lämmin ja käppäilimme hetken vanhassa kaupungissa. Siellä riitti vilinää ja ihmisiä myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Olde Hansan terassi kutsui meitä nauttimaan pientä iltasnägää. Riistamakkarat, lohi, kuivattu hirvenliha ja yrttiolut (tummaa olutta + jägermeisteria?) maistui hyvältä. Tippaamiskäytäntö oli meille vieras ja taisimme epäonnistua sen suhteen tarjoilijan hymyn karistua nopeasti maksutapahtuman jälkeen.

Hotellilla nautimme illan päätteeksi CSI:stä viroksi tekstitettynä. Paikallinen vichyvesi ei sisällä kuplia eikä suolojakaan. Strange. Aamupala hotellilla oli perussettiä. Mietimme kahvikupin ääressä äskettäin saamaamme ideaa yrityksestä, joka tarjoaa asiakasrajapinnan konsultointipalveluita. Customer Interface Consulting CIC Oy. Esimerkki: miksi aamupalasalin toinen tuoremehukone seisoo käyttämättä ja toiselle on pitkä jono? Tuskin kysymys on siitä, että toisesta saa parempaa mehua. Asiakkaat eivät vain huomaa toista konetta. Entä jos väitämme, että pystymme luomaan ratkaisun jossa koneiden kuormitus tasataan ja kaikki ovat tyytyväisempiä?

Bussiasemalle oli 1,6km kävely, ja aamuruuhkan sekä runsaiden liikennevaloristeysten takia myöhästyimme aiotusta aikataulusta. Se antoi meille sauman tutustua paikallisen Stockmannin valikoimaan. Virossa alkoholia myydään lähes joka marketissa. Mukaan tarttuikin muutama kiintoisa tequilapullo verrattain edullisesti. Olmeca Añejo, Sierra Extra Añejo ja Beneva Mezcal. Nice.

Tunnin ja kolmen vartin bussimatka on kohta ohi, ja yritämme löytää tiemme Haapsalun satamaan. Mukava nähdä Kimmoa pitkästä aikaa. Elintarviketäydennyksen jälkeen kenties siirrymme vielä muuhun satamaan. Great. Purjehdus siis alkaa näillä näppäimillä!

Tallinnaan aurinkoisessa säässä

Helsingissä vietetyn päivän jälkeen laukkumme ovat entistä enemmän pinkeänä ja ajamme parhaillaan aurinkoisessa kelissä Tallink Starilla kohti Viron pääkaupunkia.

Helsingissä suuntasimme ensitöiksemme Henri-Lloydin flagship-storeen ja varustauduimme kunnon purjehduskamoilla. Santtu osti takin ja housut, itse päädyin samanlaiseen takkiin ja haalarihousuihin. Tyytyväisenä siirryimme Belgeen lounaalle ja Fazeriin kahville. Hesan perussetti ruokailun osalta siis.

Ystävämme A&M muuttivat Helsingin Meri-Rastilaan toukokuussa. Olimme sopineet että näemme heidän uuden asuntonsa, ja kohta neljän jälkeen löysimmekin itsemme A:n opastamana metrosta. Kiertelimme illalla Vuosaaren Aurinkolahden sataman tienoilla. Tuttuja paikkoja, vieläkö lienee kipparimme Kimmon laituripaikka siellä? Venettä ei tokikaan näkynyt, jossain Viron tuntumassahan se jo seilii.

Santun uusi makuupussi joutui tulikokeeseen heti ensimmäisenä yönä. Totesi mies siinä olevan saman ongelman kuin kaikissa edellisissäkin; jalat yhdessä ei ole luonnollista nukkua. No, sitä herkkua on tiedossa vielä useampi yö. Aamupalat naamariin ja metrolla Ruoholahteen. Kiitos paljon, A&M!

Star jauhaa pariakymppiä kevyessä aallokossa. Sokos Hotel Viru odottaa. Toivottavasti saadaan matkatavarat sinne säilöön kaupunkikierroksen ajaksi.

Purjehdusseikkailu 2009 alkaa

Juna starttasi Tampereelta Helsinkiin pari minuuttia sitten. Tavoitteena on Viron Haapsalu, jossa edellisten vuosien purjehduksilta tuttu kippari Kimmo odottaa veneineen uutta miehistöä. Matkaseurana vieressä istuu Santtu.

Helsingissä yövytään yksi stoppi ja päästään näkemään samalla A&M:n uusi kämppä. Siitä sitten tiistaiaamuna Tallinkilla lahden yli. Tallinnassa toinen yhden yön pysähdys, jonka jälkeen Haapsaluun bussilla keskiviikkoaamusta.

Neljän päivän tammerfestaamisen seurauksena päivärytmi on shiftaantunut myöhemmäksi noin viidellä tunnilla. Väsy on melkoinen. Sataa vettä. Silti odotan purjehtimaan pääsemistä suurella innolla. Eka kertaa avomeripurjehdusta tiedossa.

Kuusi ja puoli viikkoa, pari tuhatta kilometriä

Kesälomaa on takana lähes viikko. Vielä melkein kuusi edessä. Kerrassaan loistavaa. Ja nappi ajoitus säiden puolesta. Takana on yksi rankimmista vuosipuolikkaista töissä, ja loma tulee todella tarpeeseen. Lomalla on tarkoitus löytää itsensä Haapsalusta ja Muhokselta, ja monesta paikasta niiden väliltä. Maalta, mereltä ja kenties ilmastakin.

Vanhentunut passi piti uusia Viron reissua silmälläpitäen. Paikallinen rajavartiolaitos voi kuulemma tehdä ylläripylläri-iskuja pitääkseen veneilijät varpaillaan. Passikuvien saaminen osoittautui suuremmaksi haasteeksi kuin passin hakeminen. Vanhanaikaisia valokuvausliikkeitä on harvenevissa määrin. Muistin sen yhden, Hatanpään valtatien alussa, sen jonka ikkunassa on aina hienoja hääkuvia. "Olemme suljettuna juhannuksen tienoon." Shit. Istuin alas puistonpenkille ja googletin "passikuvat tampere". Fotomax Kauppakadulla. Sinne. "Olemme suljettuna loppupäivän." Doubleshit. Lisää googletusta. Foto Hertell... jossain toisella puolella keskustaa taas. Porottavassa auringonpaisteessa jatkoin retkeilyä. Sieltähän ne kuvat lopulta kehittyivät. Kauheita kuvia hikisestä kesämiehestä. No, ehkä ne eivät näytä niin pahalta mustavalkoisena. Ja passikin on voimassa vain sen maksimit viisi vuotta. Kuvat kourassa poliisilaitokselle. Kaameat jonot, onneksi ulkomaanasiain tiskille. Tiedot olivat valmiiksi laitoksen tietokannassa. Käsialanäytteen antamiseen ja maksun suorittamiseen meni alle viisi minuuttia. Joku sentään toimii ja onnistuu.

Onnistuuko junassa nettiradion kuuntelu? Siitä otetaan selvää nyt välillä Tampere-Pasila, apuna firman lippulaivatuote N97. Vuorossa on työkonseptin "hautajaiset" ja yhdistetty terapeuttinen sessio loistotyyppien seurassa. Seurasaaressa odottaa late lunch. Aurinko paistaa. Juna rullaa. Ilmastointi toimii. Lomalla on hyvä olla.