Nokka kohti Suomea

Starttasimme varttia vaille kaksi ja käänsimme keulan kohti Hankoa. Suomenlahden ylitys on siis par'aikaa käynnissä. Tuuli on reipas 8-9 metriä sekunnissa, ja lähes optimisuunnasta eli sivumyötäisestä. Jo eilisen puhaltanut tuuli on nostattanut melkoiset aallot merelle. Meno on siis rapsakkaa, mutta mikäs tässä auringonpaisteessa istuskellessa. Särkänniemen huvilaitteet tulevat mieleen, sen verran keinuttaa. Ja varmasti keinuttaa vielä kuivalla maallakin tänä iltana. Suuntana siis Hanko tai jokin yhtä lähellä oleva paikka.

Eilinen seili Haapsalusta starttasi todella kevyessä kelissä. Alkupäivä lilluttiin ja huokailtiin. Ehdittiin keittää kahvit ja tiskata tuulen nousemista odotellessa. Olosuhteet huomioonottaen alkuperäinen suunnitelma peruttiin ja käännettiin kurssi pohjoiseen kohti lähempänä olevaa Osmussaarta. Sitä ei vielä satamakirjasta löytynyt, mutta Kimmo oli saanut vinkin Dirhamin satamakapteenilta. Tuuli nousu palkitsi kärsivälliset iltapäivällä, ja pohjoiseen paukutettiinkin iloista noin viiden solmun vauhtia suotuisissa tuuliolosuhteissa. Osmussaaren poukamaan saavuttiin ennen iltaseitsemää, matkustettuamme vaihtelevissa mutta aurinkoisissa oloissa.

Osmussaari on viiden neliökilometrin kokoinen ja lähes autio. Vain kaksi vakinaista asukasta kuudenkymmenen vapaanakulkevan lampaansa ja kahdenkymmenen nautansa kanssa kiertelee kaunista saarta. Se on Viron luoteisin osa. Saarella on majakan ja parin rakennuksen lisäksi muutama puucee, leirintä- ja nuotiopaikkoja. Kerrotaan myös viikinkijumala Odinin olevan haudattuna sinne. Emme törmänneet kaveriin. Sen sijaan saarelle tuleva yhteysalus keräsi matkaansa toistakymmentä virolaista retkeilijää tavaroineen. Muutama telttailija jäi seuraksemme.

Osmussaaren retkisataman laiturin kylkiparkin venekeittiössä valmistui nälkäisille purjehtijoille villisikaa punaviinissä. Kuutioidut perunat keitettiin lähes kypsäksi, lisättiin mukaan paistettua kevätsipulia ja säilykevillisikaa. Maustettiin pippurilla ja suolalla, jatkettiin punaviinillä ja suurustettiin semisti spagettikastikeainespussilla. Mukaan hieman puolitettuja kirsikkatomaatteja. Nautittiin auringonpaisteessa sitloodan penkillä punaviinin kera. Maistui.

Illansuussa teimme Santun kanssa pientä kävelylenkkiä rannalla ja otimme fotoja. Kimmo jäi viltin alle ottamaan tirsat. Oivallinen nuotiopaikka jäi meiltä loppuviimeksi hyödyntämättä, vaikka toiveita lätynpaistosta heiteltiinkin. Nuotiopannu jäi siis testaamatta.

Pakolliset auringonlaskukuvat saatuamme vetäydyimme viilentyvässä illassa perinteisesti kajuuttaan jutskaamaan. Kelloja ei laitettu herättämään, koska aamulla ideana oli vielä tehdä kävelylenkki saarella ennen lähtöä.

Aamu valkeni taas aurinkoisena. Sääennustee kertoi vielä tänään tuulevan, mutta ei juurikaan enää sitä seuraavana päivänä. Päätös ylittää lahti ja palata Suomeen tässä kohdassa ei ollut siis vaikea. Reissua on jäljellä vielä monta päivää, joten ne vietämme Suomen puolella palaten samalla rannikkoa pitkin Helsinkiin.

Matka jatkuu hyvää haipakkaa kohti Hankoa. Henri-Lloydit ja Mustot pitävät meidät kuivina pärskeiltä. On vaikea sanoin kuvailla, millainen meininki on, mutta lujaa mennään, sää on lämmin, tuuli mukavan kova ja hyvä fiilis kaikinpuolin. Palaan tähystämään isoja laivoja, eivät paljoa väistele mokomat.