Eilisen suunnitelma jäädä Byxholmeniin vaihtui matkan varrella. Partiolaisten satamakirjasta bongattiin hieman edempänä oleva Skedö. Sielläkin piti olla sauna ja puuceet. Kesken matkan noussut sumu toi jännitystä muuten melko kevyeeseen meisinkiin. Jouduimme oikeasti tähystelemään vastaantulevaa liikennettä ja viittoja. Melko creepy homma kyllä nähdä sumun nousevan takana horisontissa, sitten saavuttavan ja ympäroivän kaiken. Siinä navigointitaidot pannaan oikeasti puntariin. Hyvinhän siitä selvittiin, ja sumu hälveni yhtä nopeasti kuin nousikin.
Skedön läheiset kapeat väylät ajettiin koneella. Hieno suojainen saarirypäs sisempänä. Päätimme kiinnittyä ankkuriin ja köysiin pääsaaren kallioon. Veneen uusi Nexus-kaiku feilasi homman kyllä totaalisesti; syvältä näyttänyt kallioinen ranta osoittautui matalaksi, ja köli kolahti kallioon vaikka kaiku näytti syvyydeksi kahdeksaa metriä. Hieman sivummasta löytyi onneksi parempi paikka. Kiinnitysköydet saatiin vakaisiin mäntyihin. Reissun ensimmäinen accident-episodi koettiin, kun Santtu liukastui rantakallioon. Lähellä oli ettei mies päässyt tekemään lähempää tuttavuutta veneenpohjan kanssa. Hyvät refleksit pelastivat tilanteen; kädet tarrasivat veneen keulakaiteista kiinni nopeammin kuin ehdit sanoa "tere". Ainoastaan jalat kastuivat. Säikähdyksellä selvittiin tästä.
Skedön pääsaari osoittautui melko turhaksi. Yksityisiä mökkirantoja. Satamakirjaan merkityt saunat ja muut fasiliteetit olivatkin viereisen saaren, Älgön, puolella. Päätimme vaihtaa sinne. Allekirjoittanut liukastui samaan tapaan rannassa, ja gore-tex -varsikengät saivat maistaa suolaista vettä. Paidankauluksessa roikkuneet aurinkolasit tipahtivat ihmeenkaupalla suoraan veneenkannelle meren sijaan. Phew. Keulaköydet irti ja rannanvaihto.
Älgön Rödjanin retkisatamassa oli runsaasti muutakin porukkaa. Kiinnityimme taas jyrkähköön rantakallioon, tällä kertaa tosin saimme köydet kallioon pultattuihin lenksuihin. Lähdin ensitöikseni satamaan tutkimaan saunavarausta. Selvisi ettei satamassa/saarella ollut henkilökuntaa. Joku tiesi että saunaa voi tiedustella puhelimitse jostain. Puhelinnumeroa emme löytäneet netistä (myöhemmin selvisi numeron olleen saunan seinässä). Kyselin saunojilta epäselvää tilannetta. He olivat soittaneet johonkin josta oli luvattu saunan olevan lämmin heidän saapuessaan. Itse olivat joutuneet sen loppukädessä tulille pistämään. Maailman pienuudesta osoitus löytyi kuitenkin lähempää kuin uskoimmekaan; Kimmon duunikaveri oli melontaretkueessa joka kämppäsi niinikään saarella. Kimmo sai puhuttua meille saunavuoron heti kajakkiporukan jälkeen. Victory!
Saunavuoroa odotellessa pakkasimme Hangosta hankitut grillimakkarat ja muut tarpeet, ja vaelsimme notskipaikalle. Grilliin pääsivät ennen kabanosseja Kimmon erikoiset; ruisleipäpalan päällä tonnikalaa öljyssä, ketsuppia ja juustosiivu. Very nice. Kaikki maistuu niin paljon paremmalta raittiissa ilmassa retkeilyn päätteeksi. Mutustellessa seurasimme, kuinka muutamia Tall Ships Raceen osallistuvia isoja laivoja ankkuroi samaan poukamaan. Nuoret, englantia selkeästi äidinkielenään puhuneet miehistöt pääsivät moottoreilla varustetuin kumivenein rantaan viettämään iltaa.
Aito iso puusauna maistui NIIN hyvältä. Kävivätpä rohkeimmat jopa uimassa 20-asteisessa vedessä. Saunoimme rauhassa, ketään ei näyttänyt jonottavan enää omaa vuoroaan. Taisi siinä jo vuorokausikin vaihtua fiilistellessä...
Aamuherätys oli karu. Yöllä itästä puhaltamaan kääntynyt tuuli oli painanut veneen keulan kiinni rantakallioon. Ensimmäisen kerran kolahti onneksi vasta Kimmon ollessa matkalla miestenvessaan 8:15. Ankkuriliinan kiristyksellä pelattiin hieman lisäaikaa, mutta voimakas ja entisestään voimistuva itäblosis pakotti meidät pikaiseen lähtöön. Puurot ja kaffet vedettiin naamariin, moikattiin puucee ja irrotettiin köydet ennen puolta kymmentä. Matka kaakkoon Jussaröhön alkoi.
Itätuuli puhalsi 9-10 metriä sekunnissa. Aurinko paistoi. Lämpimässä mutta erittäin tuulisessa kelissä tikkasimme kapeita väyliä eteenpäin. Vastatuuli pakottaa purjehtijan etenemään kulmassa tuuleen nähden, suoraan vastatuuleen ei pääse. Otetaan siis kurssi hetkeksi vastatuulesta hieman kulmassa sivuun ja käännetään toiselle halssille. Kryssitään tällä tavoin eteenpäin. Jiippiä ja vendaa. Keulapurjeen kulmaa skuutataan vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Tämä vaatii fyysistä tekemistä. Käsin vedetään keulapurjeen kulmasta lähtevä skuuttiköysi vinssin kautta niin kireälle kuin sen omin voimin saa, ja veneen laidoilla olevilla vinsseillä ja vinssikammella kiristetään loput. Kaikki tämä tapahtuu joka käännöksen yhteydessä muutamissa sekunneissa. Ja käännöksi tuli harjoiteltua. Aivan mahtavaa fyysistä purjehtimista. Mikäs sitä tehdessä aurinkoisessa säässä. Kylmässä ja sateisessa säässä voi olla eri ääni kellossa.
Jussaröhön päästiin jo parin tunnin kryssimisen jälkeen. Kauemmas ei ollut järkeä edetä, sillä tuulet vaihtanevat suuntaa suotuisammaksi taas ensi yönä. Täältä löytyy nuotiopaikat ja sauna on taas varauksessa. Melko suffelia. Mutta ah niin luxusta. Aurinkorasvat pesuun.
Kävimme päiväseltään kiertämässä viiden kilometrin pääsääntöisesti aivan turhan luontopolun. Polun varrella olleet hyväkuntoiset opastetaulut kertoivat melko mielenkiinnottomasti saaren historiasta ja luonnosta. Tuuli sentään löi voimalla vaahtopäitä rantakallioon. Jykevää.
Lounaaksi valmistui venekeittiössä kermainen pasta-ateria itse kuivatusta naudanlihasta, sipulista, tomaateista ja eilisistä kabanossinjämistä. Jälkiruoaksi muutama Toblerone-biitti. Hiilihydraattitainnutus kaatoi miehistön päikkäreille. Hiljaista kuorsausta kuuluu vierestä ja veneen perästä. Naapuriveneen muksut pilkkivät ahvenia laiturilta. Taivaalle on kerääntynyt pilvipeite. Saunavuoro odottaa kympiltä. Taidan itsekin sulkea silmät hetkeksi.
1 kommentti:
Ihlan vain tieroksi punkin purressa:
•Poista se tarttumalla punkkia joko punkkipinseteillä tai sormin (kynsillä helpompi) mahdollisimman läheltä ihoa ja varovasti pyörittelemällä vedä se pois.
•Punkin pureman turvotukseen ja kipuun voi auttaa kylmä kääre ja kipulääkkeet.
•Voit laittaa tarvittaessa antiseptista ainetta puremakohtaan punkin poiston jälkeen.
•Seuraa puremakohtaa nähdäksesi, kehittyykö siihen ihottumaa.
Lähetä kommentti