Tammisaari, pääteasema

Päivä 8 ja samalla koko reissu completed.
Reitti: Kroköstä kaakkoon, Hangon läntistä selkää Tulliniemen ohi, Hangon itäistä selkää, Tvärminnen kohdalta sisään Tammisaareen.
Matka: 42 mailia.
Aika: 9,5 tuntia.

Reissun viimeinen legi, ja samalla ehdoton matka- ja aikaennätys tehtiin hyvään sivuvastaiseen aurinkoisessa säässä. Taisipa olla niin, että kummallekin meille tämä oli pisin omalla veneellä (Kimmon veneellä, siis) yhtämittaa purjehdittu matka koskaan. 42 mailia reiluun yhdeksään tuntiin tekee keskinopeudeksi lähes huimat 4,5 solmua. Se on paljon se.

Päätin jäädä Kimmon kanssa vielä perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Tammisaaren palvelusatamaan, koska saavuimme sen verran myöhään. Koko päivä oli kryssitty eikä ruokataukoja pahemmin ehditty pitää. Senpä vuoksi oli onnellisena mutta väsyneenä mukava käydä suihkussa, ja lähteä etsimään ruokaa valmiista pöydästä. Kello oli jo puoli kymmenen, ja suurin osa paikkakunnan ravitsemusliikkeistä näytti menevän kiinni kymmeneltä. Sataman laiturin kupeessa olevan Prisse's Hamburgerin mättöruoka herätti kiinnostuksemme; pyttipannu munalla, kummallekin. Teimme siis kompromissin: valmis pöytä tuli luoksemme veneeseen, ja makkaraperunoita suuresti muistuttava annos sai meiltä kiitokset. Massu täynnä teimme vielä nopeat budjetintaselaskelmat, ja tilien balanssi todisti minun olevan maksavana osapuolena. 65 euroa lähti siis tilisiirtona Kimmon täydennystä kaipaavaan veneilyrahastoon.

Tammisaaren palvelusatama. M 3/5. Satamamaksu x€ (sis. laituripaikka, vesi, suihkut) Sähkö ja vesi laiturilla. Suihkut ja vessat sis. satamamaksuun. Saunaa ei testattu (12€/h). Satama oli hieman rauhaton ainakin perjantai-iltana, mutta Tammisaaren keskusta vaikutti oikein mukavalta kesämestalta.

Reissun kokonaisbudjetti noin 260 euroa. Se tekee päivää kohti 16 euroa per naama, sisältäen majoituksen, ruoan ja virvokkeet, saunan useassa eri kohteessa etc. (Majoituksen eli veneen pääomakustannuksia tai veneelle/veneeltä siirtymistä ei otettu laskennassa huomioon.) Eipä paljoa parempia tapoja ole olla vapaa ja kokea uskomattomia elämyksiä näin edullisesti.

Mitä siis jää viivan alle?
Aurinkoa saatiin vähintäänkin riittävästi (lue: joka päivä), rusketusta ja punotusta saatiin siis valkoisen hipiän koristeeksi. Tippaakaan ei satanut vettä. Hyvä siis että ostin sateenpitävät vermeet matkalle, ne todellakin pitivät sateen -- poissa. Tuulta oli vain kohtuullisesti, enemmänkin olisi saanut puhaltaa. Jokainen käymämme paikka oli uusi, ennenkokematon elämys. Toiset olivat hieman väsyneitä mestoja, toiset taas erittäin upeita, uudelleenkäymisen ja -näkemisen arvoisia spektaakkeleita. Ruoka oli aina erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Energiapatukat osoittautuivat ihan hyväksi välipalaksi, mutta sitä ovat toisaalta myös luonnon omat kompaktisti pakatut banaanit.

Jos jotain vähemmän kivaa haluaa hakemalla hakea, voidaan siihen kategoriaan lukea ehkä muutama huonosti nukuttu yö, ajoittain hankalat tarpeidentekemis- ja peseytymismahdollisuudet (levää vedessä), pienet auringosta ja lyhyistä tulitikuista johtuneet palovammat, sekä mustelmat polvissa ja kyynärpäissä (veneitä harvemmin suunnitellaan kaksimetrisille ihmisille). Mutta nämä kaikki kuuluvat silti olennaisesti reissaamisen luonteeseen. Mitään suurempia havereita ei sattunut. (Haglöfsin housuista irtosi nappi, vajoten jonnekin Hangon satama-altaan pohjalle jo ennen kuin olimme aloittaneet matkamme.) Mustelmia, hiertymiä, rakkoja, pieniä haavoja siis vain.

Kun astuin bussiin Tammisaaren matkahuollossa, laitoin todella pitkästä aikaa korvanapit korviin ja mp3-soittimen jauhamaan. Eka biisi oli Damone-orkesterin 'Wasted years'. Samantien tuli jotenkin kumma fiilis; samalla kertaa ja haikea ja toisaalta taas erittäin tuttu. Biisin kaunis kitarasoolo alussa nosti heti tunteet pintaan; tässä tämä nyt sitten oli tältä erää. Ja samalla kuitenkin tuttu musiikki korvissa laittoi tutun elokuvan pyörimään silmieni edessä. Elokuvan, jonka tuottaja, ohjaaja, leikkaaj ja pääosan esittäjä olen minä itse. Oli todella mukava olla luonnon armoilla, nähdä aivan uusia paikkoja, vaellella saarilla, purjehtia merellä, laittaa ruokaa retkiolosuhteissa, maata kannella, kokea hienoja elämyksiä... niin paljon mahtuu reiluun viikkoon. Toisaalta on hyvä saada kontrolloida taas itse ("I'm in control"), on hienoa palata kotiin, tuttuun ympäristöön, ystävien ja muun sivistyksen pariin. Ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Suurimmat kiitokset kuuluvat kapteeni-Kimmolle, jonka osaavissa käsissä matka sujui enemmän kuin hyvin. Kiitos reissusta sekä seurasta, hyvää ja turvallista loppumatkaa takaisin Vuosaaren Aurinkolahteen!

Täältä tähän.

Kohti vääjäämätöntä

"To infinity and beyond." Suomennettuna "Kohti ääretöntä ja sen yli." Tämän lauseen heitti Buzz Lightyear Pixarin loistavassa animaatiossa Toy Story. Ääretön ei valitettavasti ole tämä reissu; vääjäämättömästi se lähenee loppuaan. Päätepisteeksi osaltani muodostunee mitä varmimmin Tammisaari.

Olemme purjehtineet puoli kymmenestä saakka miehekkästi. Tuuli- js sääolosuhteet ovat mitä loistavimmat. Hieman pilviä oli taivalla aamusta, mutta puoleenpäivään mennessä tuuli oli puhaltanut ne pois. Oikeastaan ekan kerran tällä reissulla puhaltaa oikein kunnolla. Koko ajan mennään yli neljää solmua, parhaimmillaan lähes kuutta. Ohitimme Hangon ennen kahta, ja jatkamme olosuhteiden ansiosta edelleen vauhdikkaasti kryssien itäänpäin.

Krokön luonnonsatamalle yksimielisesti 2/5. Ei notskipaikka, ei puuceeta. Vaikea lähestyä, hyvä rantautua. Saarella mökkejä ja venekerhon painetta, joten sen kummemmin siellä ei voi pyöriä. Ei mitään spessua. Veneväylältä ajautuu maininkeja lahteen.

Nimimerkki 'sTaagi' Russaröstä kysyy: "Mihin purjeveneessä tarvitaan (perä)moottoria?" No, periaatteessa sitä ei tarvita mihinkään, mutta se helpottaa satamasta lähtemistä ja rantautumista. Moottorin avulla voidaan myöskin ajaa, jos tuuli loppuu kokonaan.

Krokö

Päivä 7 completed.
Reitti: lähtö Rosalasta, koilliseen veneväylää ohi Hiittisten, Lilla Krokön lahteen luonnonsatamaan.
Matka: 6.4 mailia.
Aika: tunti ja 45 min.

Krokölandia houkutteli meidät tekemään tämän seikkailun lyhimmän matkan, vain pienen heiton päähän Rosalasta. Tuullutkin olisi, mutta Hanko on jo nähty, ja Hangon välittömässä läheisyydessä ei oikeastaan ole mitään satamia, ei länsi- eikä itäpuolella.

Kimmo kävi heti saavuttuamme uimassa perinteiseen tapaan suoraan veneen perästä. Vesi on kirkasta täällä, eikä levästä ole tietoakaan. Itse tyydyin seuraamaan hylkeen iloista pärskähtelyä tuonnempaa kiveltä.

Ruokalistalla oli tänään pastaa ja kinkkukastiketta. Säilykekinkusta, tomaateista, sipulista ja pussillisesta jauhelihakastikeaineksia saatiin jälleen oiva makunautinto. Mukaan lisättiin pieni nokare Koskenlaskijaa, jota olimme ostaneet päivällä Rosalan handelsbodista. Täysivatsaiset retkeläiset vetivät tämän jälkeen erittäi lunkisti päivälevolle pariksi tuntia -- olihan aamu alkanut tänäänkin jo ennen kahdeksaa.

Muistimme lisätä kauppalistaan ruokaöljyn, ja sitä myös saimme. Suurempi suunnitelma oli paistaa lättyjä iltapalaksi. Kimmon artesaanin lahjat pääsivät kovaan käyttöön, kun hän loihti meille kapustan eli paistolastan vuoleksimalla. Täytyy myöntää, että siitä tuli todella hieno. Lettuja varten olin bongannut jo Tampereella kaupasta lisää-vain-vesi -tyyppisen ohukaisjauhohässäkän. Lisäsin vettä ja hieman öljyä. Veneen ainoa paistinpannu, wok-sellainen, sai toimittaa lättypannun virkaa. Kovasti hyvältä kaikki näyttikin siihen asti, kun tuli lätyn kääntämisen aika. Se oli tarttunut pahasti pohjaan. Emme lannistuneet -- ensimmäinen menee aina harakoille. Kun toisenkin kohdalla kävi samoin, analysoimme ongelman liittyvät siihen, että ohutpohjainen pannu ei toimi spriiliekillä kuumennettuna ihanteellisella tavalla paistoa ajatellen. Pettyneenä hylkäsimme koko idean ja loput taikinasta. Kapusta toimi täysin odotusten mukaisesti, siitä pisteet kotiin.

Krokön alueella on mökkejä, joten paljoa ei voi saarella liikkua. Lisäksi venekerhon yksityislaituri rajoittaa parkkeeraamista. Täten vain rantakallio ja pieni pala metsää on nähty ja koettu. Sääli. Toisaalta tämä paikka menee mielestäni kategoriaan "kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki". Mitään spessua ei tämä paikka taida tarjota.

Huomisen agendaa planasimme jo alustavasti. Hanko taitaa olla suunnitelmista vielä voitolla. Muitankin ideoita on. Niistä lisää huomenna, kunhan sääolosuhteet selviävät muutenkin kuin ennusteen muodossa.

Kroködiilieja ei ole havaittu.

Aina ei tarvitse purjehtia

Vuokrasimme kolmella eurolla polkupyörät; Kimmolle kätevä Nopsa Kombi, itse otin mamma-mallisen perusmankelin lastenistuimen kera. Reilun kilometrin päässä oleva kylä osoittautuikin varsin mukavaksi pikku mestaksi. Kävimme viikinkimuseon pihassa kääntymässä, se haiskahti rip-offilta rakennettuine lavasteineen. Jätimme sen väliin. Minnesmärke ja bageri jäivät löytymättä, vaikka kylttejä olikin.

Pyöräilimme kyläkauppaan tekemään täydentäviä ostoksia. Sähköt menivät poikki samalla sekunnilla kun astuimme kauppaan; viikko sitten saarella sattuneessa tulipalossa palaneen talon sähkötöiden vuoksi virta katkaistiin ilmeisesti koko kylästä puoleksitoista tunniksi. Teimme hämärässä kaupassa ostokset käsikopelolla -- just kidding. Aggregaatti tuotti sähköt kassakoneeseen, joten homma hoitui ok. Polkupyörällä ostokset suoraan home deliverynä suoraan laiturille. Hienoa. Vuokraa siis ihmeessä pyörä, jos haluat tsekata Rosalaa. Ota se, missä on turvaistuin takana, sinne saa kätevästi kauppakassin :) Hiidenkirnut voi jättää suosiolla väliin, niissä ei ollut juurikaan nähtävää.

Puoli kahdentoista maissa jätimme Rosalan taaksemme, tankattuamme ensin sekä vesi- että bensakanisterit. Tuulee mukavasti, ja arvomme kuumeisesti jäämmekö Krokön saarelle ihan lähelle, vai painammeko vastatuuleen Hangon läntistä selkää. Taitaa Krokö voittaa.

Rosalan vierassatama, satamamaksu 10€ sis. laituripaikka ja vesi. K 4/5, M 4/5. Poijut pidemmällekin veneelle, vesi ja sähköt laiturilla, oiket posliinivessat, sauna (ei testattu), kauppa hyvällä valikoimalla, TB hyvällä Marinol-varannolla, rauhallisen viihtyisä paikka. Off-season saattaa vaikuttaa hiljaisuuteen.

Rosala

Päivä 6 completed.
Reitti: lähtö Jurmosta kohti itää, veneväylää pitkin, safkatauko Vänössä, jatkot veneväylää itään Rosalaan.
Matka: 26.6 mailia.
Aika: 9 tuntia, poislukien tunnin lounastauko.

Aamupäivä purjehdittiin mitä parhaimmassa säässä lähes viiden solmun vauhtia. Yxskärenin ja Borstön ohi mentiin niin että hujahti. Sitten, ennen Vänöä, tuuli tyyntyi ja vauhti laski allen solmun. Päätettiin ajaa koneella Vänön saarelle. Safkat laitettiin ja saari jätettiin melko lyhyen tutustumisen jälkeen taakse; ensivaikutelma on tärkeä monessa asiassa, ja Vänö ei tehnyt hyvää sellaista. Koneella huristeltiin takaisin selälle, ja muutama hetki päästiinkin taas purjeilla. Mutta pakko oli laittaa koneet jälleen käyntiin, ja päristää Rosalaan (59*51,95' - 22*24,20'). Täällä sitä sitten ollaan. Rosala on muuten samalla saarella kuin surullisenkuuluisa Hiittinen, jossa juututtiin viime vuonna pohjaan bensanhakumatkalla.

Sää on tällä hetkellä yllättävän viileä ja pilvinen. Pilvi? Mikäs se taas olikaan? Varsin harvinaista on ollut nähdä moisia tällä reissulla. Mutta varsin mukavaa vaihtelua. Aurinko paistoi kevyen usvan takaa koko päivän, ja mutta vaarallisen hämäävästi, sillä käsiä polttelee ja naama punottaa siihen malliin että jotain palamisreaktiota on saattanut tapahtua.

Kalibroimme lokia pariin otteeseen matkan varrella, ja hieman vaihtelevia tuloksia saimme virheeksi. Joka tapauksessa näyttää siltä, että loki näyttää 5-10% liian vähän. Taitanee olla kuitenkin järkevintä järjestää myöhemmin erillinen kalibrointisessio, joka ajetaan koneella suoran reitin takaamiseksi.

Pieni pelko hiipi ajatuksiin, kun Rosalankaan satamakioskista ei saanut Marinolia. Mutta yllätys oli sitäkin suurempi ja positiivisempi kun viereisen TB:n tankkausaseman hyllyssä sitä oli pullokaupalla. Saimme siis suoritettua tiskit lämpimällä vedellä, ja saamme jatkossakin lämmintä ruokaa. Säilykkeissä nimittäin on melkein pääsääntöisesti jotain kuumentamista vaativaa osana valmistusprosessia, oli se sitten vaikka pelkästään veden keittäminen. Tiskiallas vieraili tänään poikkeuksellisesti sitlådan puolella, koska 2-metrisen jäbän kyyristely veneen "keittiön" puolella ei ole kaunista katsottavaa. Ja sen lisäksi se käy selkälihasten päälle.

Emme ole vielä ehtineet tutustua Rosalan tarjontaan millään tavalla -- kioskikauppaa ja TB:tä lukuunottamatta -- mutta aiomme tehdä aamulla hyökkäyksen Rosalan kylään ja mahdollisesti myös kovasti hehkutettuun viikinkimuseoon.

Yllättäen todella kylmä kaakkois-itätuuli puhaltaa yli iltaan hämärtyvän Rosalan vierassataman. Siirrymme kajuutan puolelle. Pitkämäki sai EM-hopeaa keihäässä -- hyvä Tero, go Ilmajoki go go!

Tex-mex kokki-corner Vänössä

Kokki-corner vieraili tänään Vänössä, ja pyöräytti tex-mex -pataa kuivatusta jauhelihasta pastan kera. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti.

Oikeasti Vänössä pistäytymiseen oli muutama syy; a) tuuli loppui ja ajoimme koneella, b) halu nähdä mesta, ja c) udella mahdollisuutta ostaa Marinolia eli veneen "keittolevyissä" käytettävää nestemäistä polttoainetta. Marinolia ei ollut tarjolla, ja muutenkin Vänö vaikutti sellaiselta paikalta ettei sinne tarvinnut jäädä pidemmäksi aikaa. Satama-altaassa kellui levän lisäksi kuolleita kaloja. Sangen viehättävää.

Jatkamme matkaa koneella takaisin selälle katsomaan, tuuleeko siellä. Vielä ei näytä kovin lupaavalta. Ajamme joka tapauksessa Rosalaan, koneella tai ilman.

Kotia kohti

Retken lakipiste on nyt saavutettu. Jätimme Jurmon taaksemme ja aloitimme paluumatkan itään. Sää on puolipilvinen ja tuulta 3-4 m/s kaakosta. Se on hyvä tuuli se, ja kuumuuskaan ei vaivaa, kun aurinko kurkistelee pienen pilvimassan takaa.

On jälleen aika sanoa semi-painava sana yöpaikasta. Jurmon palvelusatama (12€ satamamaksu sis. laituripaikka ja vesi, 15€ sauna) saa tuomaristolta jälleen yksimielisesti 3/5 kummaltakin. (Arvostelun kohteena siis pääosin satama ja sen palvelut.) Hyvä laituri poijuineen, suojaisa satama. Kauppakioski pienehköine valikoimineen (ei Marinolia), kaffela. Hyvät puuceet ja melko moderni sähkösauna. Kattava informaatiopaketti saaren historiasta luontotuvassa. Melko hintava satama- ja saunamaksu. Yleinen epäsiisteys satama-alueella pudottaa pisteitä.

Saari muuten on kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen upea ja ilmeikäs kokonaisuus. Konseptimielessä saari tarvitsisi ehdottomasti Stenskärin tyyppisen luontopolkujärjestelyn, jossa voisi olla merkittyjä rasteja joita sitten kierrettäisiin muutaman euron hintaisen vihkon kanssa (kartta, selitystä luonnosta ja eläimistä, kulttuurista ja historiasta). Sitä kautta pääkoppaan absorboituisi paljon enemmän koettua tietoa kuin lukemalla sitä infotauluista tuvassa ilman mitään rajapintaa itse asiaan. Siinäpä siis parannusehdotusta (€$£).

Suunta on siis kohti Rosalaa. Kuljemme hienosti lähes neljää ja puolta solmua, tai oikeammin kai noin viittä. Loki nääs heittää. Suoritamme läheisessä tulevaisuudessa (ennen Borstöä) lokin kalibrointia. Tuntuu tosiaan nimittäin siltä (ja GPS:n antama nopeusnäyttö vahvistaa), että veneen loki, eli laite joka näyttää nopeuden ja kuljetun matkan, arvioi alakanttiin mittauksiaan. Mittaamme mahdollisimman tarkasti kartalta eli merikortista tunnetun matkan, esim. kahden merimerkin välisen etäisyyden, ja pyrimme ajamaan kyseisen reitin mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman läheltä merkkejä, samalla katsoen mitä veneen loki näyttää kuljetun matkan pituudeksi. Vertaamalla kortista mitattua matkaa lokin näyttämään voimme arvioida mittavirheen suuruuden ja asettaa oikean korjauskertoimen elektronisesti lokiin.

Katsoja kysyy -osiossamme Birgitta Trunsöstä tiedustelee mieltään askarruttaneesta asiasta: "Voiko purjevene kaatua tuulen voimasta?" No, purjeveneen kaatumisen estää kaksi seikkaa.
A) Köli, jonka oikaiseva momentti kasvaa vipuvarren ansiosta sitä suuremmaksi, mitä enemmän vene kallistuu. Kokeile kotona: ota täysinäinen puolentoista litran virvoitusjuomapullo. Tartu korkista, ja ala kammeta sitä pystysuorasta asennosta vaakasuoraan. Alku onnistuu helposti, mutta mitä enemmän pullo kallistuu, sitä raskaammaksi kampeaminen käy.
B) Tuulen paine purjeissa pienenee, mitä enemmän vene kallistuu. Tämä johtuu siitä, että purjeiden pinta-ala tuuleen nähden (projisio) pienenee.
Näistä seikoista johtuen purjevene ei voi normaalioloissa kaatua rajussakaan puuskassa. Joskus veneitä kaatuu ääriolosuhteissa, esim. valtamerellä, tuulen ja jättimäisten aaltojen yhteisvaikutuksen ansiosta.

Aikojemme upein auringonlasku

Ei ehkä ihan maailman upein auringonlasku, mutta kyllä taivas tarjosi ehkä hienoimman näytelmän hetkeen. Auringon ympärille keräntyneet, nykyään vallan harvinaiset pilvet värjääntyivät kaikin sävyin oranssista purppuraan pallon vajotessa mereen. Vain kaksi muuta ihmistä meidän lisäksemme oli tajunnut/viitsinyt kivuta saaren korkeimmalle kalliolle ihailemaan tapahtumaa ja dokumentoimaan sitä kameroin. Sääli. Ehkä tämä on muille jokapäiväinen elokuva, joka esitetään todella isolla valkokankaalla. Meille ei. Ja siksi me nautimme joka sekunnista.

Sauna maistui jälleen hyvältä, vaikka kyseessä olikin melko moderni sähkösauna. Pari päivää hautuneet aurinkorasvat on mukava päästä liuottamaan kuumissa löylyissä. Hieman ihmetyttää saunan portailta avautuva näkymä suoraan suureen roskakasaan. Toinen sellainen läjä majailee kaupan vieressä. Varsin kummallista ja erittäin epäesteettistä. Tämä tulee vaikuttamaan loppuarvosanaan varmasti.

Olemme saaneet satama-altaaseen naapuriksemme jälleen pari puolet pidempää venettä. Sitä tuntee itsensä aika pieneksi tässä seurassa. Veneen kasvaessa pituussuuntaan kasvaa se yleensä myös muilta mittasuhteiltaan. Mutta ei se veneen pituus, vaan... maston pituus :)

Meri on pläkä. Tyyni. Rauhallinen. Hiljainen. Hiljaisuus on ehdottomasti yksi tämän elämysseikkailun hienoimpia ja yllättävimpiä piirteitä. Olin odottanut, että koko ajan olisi jotain laivaliikennettä tai tyrskyä ja tuulen tuiverrusta. Mutta ei suinkaan. On pysäyttävä kokemus kuunnella hiljaisuutta jossain laguunissa keskellä ei mitään, seuranasi satunnainen hyttynen. Se pistää kenet tahansa miettimään.

Satama hiljenee yöpuulle, herätäkseen aamulla uuteen kuhinaan, uusin suunnitelmin. Meidän suunnitelmanamme on aloittaa paluumatka kohti Helsinkiä. Huomisen kovana tavoitteena on Rosala 30 mailin päässä. Välillä on onneksi Borstö ja Vänö hätälaskupaikkoina. Täältä tähän.

Jurmo

Päivä 5 completed.
Reitti: lähtö Björköstä, etelään Lotanin ja Tränskärin välistä kohti Jurmoa.
Matka: 6.4 mailia.
Aika: 2 tuntia.

Koska eilen halusimme nähdä Björkön -- mikä sinänsä oli erittäin hyvä valinta -- oli tänään vuorossa ihan lähellä sijaitseva Jurmon saari (59*49,72' - 21*34,51'). Aurinkoisessa säässä ja mukavassa itäsivutuulessa pääsimme sinne parissa tunnissa. Pieni episodi syntyi, kun jouduimme yhteysalus Eivorin reitille sen lähtiessä Jurmosta. Oletimme aluksen liikennöivän samaa reittiä takaisin, mutta alus liikennöikin ilmeisesti Turun lisäksi Utön saarelle. Olimme juuri laskeneet purjeet ja moottori oli käynnissä, joten asiasta selvittiin väistöliikkeellä ja nolostuksella parin Eivorin antaman äänimerkin jälkeen.

Jurmon pitkänomaisella saarella on pitkä historia; ensimmäiset merkkinnät ovat jo vuodelta 1250. Saarelta löytyykin historiaa ja luontoa esittelevä tupa, joka tarjoaa infoa kattavasti tekstitaulujen muodossa. Saari on mm. kuuluisa häikäilemättömistä merirosvoistaan, jotka aikanaan aiheuttivat tahallaan haaksirikkoja sytyttämällä merkkitulia, vain ryöstääkseen aluksia. Ruotsin hallitus lähetti saarelle sotaväkeä korjaamaan tilannetta, ja taisteluissa ensinnäkin surmattiin koko saaren väestö, mutta myös tuhottiin saarta peittänyt metsä syttyneessä tulipalossa. Myöhemmin Ruotsista tuotiin saarelle rauhallisempaa jengiä saarta asuttamaan.

Teimme saapumisen jälkeen hyökkäyksen saaren itäkärjen luontoon. Saarella risteilee erilaisia luontopolkuja, ja saaren ilmeikkyys onkin todella monikasvoinen huolimatta siitä, että saari on matala. Löytyy laajaa karrelle palanutta kanerva- ja kataja-aavikkoa, aarniometsää, pirunpeltoa, laakeaa vainiota, paikallista Stonehengeä yms. Itäkärjen kapea nokka muodostuu melkein yksinomaan pirunpellosta eli alle nyrkinkokoisten kivien peittämästä matosta. En ole koskaan elämässäni nähnyt yhtä paljon pieniä hioutuneita kiviä. Täällä niitä on valehtelematta miljardeja. Oikea Via Dolorosa oli kävellä sandaaleissa auringon paahteessa kuumaa kivipeltoa. Mutta palkintona oli jälleen yksi hieno kokemus lisää.

Ruokalistalla, jota katsottiin myöhemmin, oli tänään hirvisoppaa. Keitetään perunoita ja makarooneja, lisätään kevätsipulia ja Kylmäsen hirvenlihasäilykepurkki. Suolaa, pippuria ja lusikallinen sulatejuustoa. Ja saaristolaisleipää. Kyllä välillä tuntuu, että täällä reissuolosuhteissa syödään paljon paremmin kuin monesti juhlapäivinä. Toki ruoka maistuu päivän purjehtimisen ja saarella retkeilyn jälkeen aina hyvältä.

Varasimme saunavuoron kahdeksan korvalle, suuntamme sinne.

Katsoja Stora Örskäristä kysyy: "Olen ollut joskus ystäväni veneessä ja nähnyt merellä erilaisia merkkejä. Mitä ne tarkoittavat?" No, merimerkeissä on kaksi järjestelmää, kardinaali- ja lateraaliviitat. Kardinaalimerkkejä on neljä, yksi jokaisen pääilmansuunnan mukaan, esim. pohjoisviitta joka kierretään pohjoispuolelta. Lateraaliviittoja on kaksi, punainen eli vasemman puolen ja vihreä eli oikean puolen viitta. Ne jätetään nimensä mukaan joko oikealle tai vasemmalle, kun kuljetaan väylän nimelliskulkusuuntaan. Nimelliskulkusuunnan voi tarkistaa merikortista.

Jurmooseen

Ajamme tällä hetkellä aurinkoisessa itätuulessa kohti Jurmoa. Puolentoista tunnin purjehtimisen jälkeen satama häämöttää jo edessämme. Yhteysalus Eivor ajaa vierellämme niin ikään samoille mestoille. Jurmon saari vaikuttaa poikkeuksellisen matalalta verrattuna edellisiin kohteisiin.

Björkö saa raadiltamme yksimieliset pisteet 4/5 kummaltakin. Suojaisa laguuni, mahtavat maisemat, järvi saaren sisässä. Ei notskipaikkaa eikä kiinnityslenkkejä.

Vastataanpa muutamaan katsojakysymykseen. Nimimerkki 'Vauhtihullu' Killingharusta kysyy: "Paljonko se merimaili on? Mitä se nopeus solmuissa tarkoittaa?" Merimaili eli meripeninkulma on 1.852 km, eli yksi minuutti maapallon isoympyrällä/pallopinnalla. Solmu on yksi merimaili tunnissa, eli 1.852 km/h eli n. 0.5 m/s. Jos siis kuljetaan neljän solmun tuntivauhtia, on se n. 7.4 km/h.

Nimimerkki 'Ei väistetä' Huvudskäristä kysyy: "Kumpi väistää kahden purjeveneen kohdatessa samalla ajolinjalla?" Oletetaan että kumpikin purjehtii. 1) Kun kumpikin vene on samalla halssilla, eli kun tuuli on samalta puolelta (veneet ovat siis menossa samaan suuntaan), ylempänä tuulessa oleva vene on väistämisvelvollinen.
2) Kun veneet ovat eri halsseilla (veneet ovat siis kohtauslinjalla), paarpuurin halssilla oleva vene, eli vene jolla on tuuli vasemmalta on väistämisvelvollinen.
3) Takaa tuleva ohittava vene on aina väistämisvelvollinen.
Näiden kolmen säännön lisäksi on huomioitava, että kaikkien veneiden tulee kaikin keinoin välttää yhteentörmäystä.

Björkö

Päivä 4 completed.
Reitti: Stenskäristä veneväylää etelään, sitten lounaaseen pitkin Bodön salmea, Styrholman kohdalta kohti Fårötä, sen ja Långholmenin pohjoispuolelta, lopuksi Björkön pohjoispuolelta kiertäen sisään laguuniin.
Matka: 19.4 mailia.
Aika: 5 tuntia.

Tuulta oli tänään taas vaihteeksi. Taitoimme päivämatkan keskinopeudella neljä solmua tunnissa. Liekö maanantai vai mikä, mutta ulappa huusi tyhjyyttään, vain muutamia veneitä näimme etäältä.

Björkö (59*53,94' - 21*40,92') on luonnonsatama hieman Jurmon yläpuolella. Erikoiseksi saaren tekee sen sisälle rajaantuva järvi. Vesi on kirkasta ja laguunin kalliot korkeita, osittain erittäin vaikeakulkuisia. Kasvillisuus noudattaa muiltakin saaristomeren saarilta tuttua linjaa: sammalta, kanervaa, katajaa, mäntyä ja leppää. Myös ruusupensaita on paljon, kuten olemme saaneet kivuliaasti tuta.

Kokki-cornerissa oli vuorossa melko vaivaton operaatio: keitimme uudet perunat kera Stenskäristä aamulla ostamamme savustetun kuhan ja saaristolaisleivän kanssa. Erittäin hyvää.

Kiersimme saarta ja saaren sisäisen järven. Melkoinen spektaakkeli tämä saari on, onneksi ei jätetty väliin. Jylhiä kallioita on vaikea kivuta, mutta näköalat palkitsevat. Kannattaa varata pitkät housut ja kunnon jalkineet.

Lahti on yllättävän hiljainen, vaikka 20 muuta venettä on parkkeerannut myös tänne, suurimmaksi osaksi toiselle puolelle. Sille puolelle missä on puucee. Meillä sinne on matkaa satoja metrejä ryteikön ja ruusupuskien läpi.

Huomenna Jurmoon, eli jatkamme etelään.

Kohti etelää

Stenskärin mukava vierassatama saa meiltä neljä tähteä viidestä; paikka oli oikein kodikas, ja vieraiden viihtyvyyden eteen oli tehty kaikki mitä pienikokoisella ja asukasmäärältään niukalla saarella voidaan. Kuuden euron satamamaksua vastaan sai laituripaikan lisäksi sähköä ja vettä. Hyvin dokumentoitu ja viitoitettu luontopolku oli asiallinen, vaikka yksi rasti jäikin löytymättä. Saaristolaispuodista mukaan ostetitin uunituoretta leipää ja kaksi lämmintä savustettua kuhaa. Ne toimivat meillä tänään illallisena.

Ajamme tällä hetkellä mukavaa 4,5 solmun tuntivauhtia alas kohti Björkön ja Jurmon saaria. Jompikumpi niistä on tämän itäsivutuulen ryydittämän päivän tavoite. Ensimmäiseen on matkaa 17, jälimmäiseen 24 mailia. Riippuen tuuliolosuhteista lopullinen majapaikka valitaan kunhan päästään lähemmäs.

Päivä on jälleen aurinkoinen, pientä verhoa on tähtemme eteen kasaantunut eikä ihan yhtä lämmintä ole kuin mitä edellisinä päivinä. Hyvä niin. Kovin on hiljaista täällä, päivän ensimmäinen venehavainto meni juuri meistä ohi -- moottorilla tietenkin.

Sitten katsojakysymyksiin. Aloitteleva purjehtija Storlandetista kysyy: "Jos purjehtijan pitää osata yksi solmu, mikä kannattaisi opetella ensimmäiseksi?" No, vastaus on paalusolmu. Se on yleispätevä solmu kaikkeen kiinnittämiseen, missä köyden pää täytyy saada kiinni. Solmu ei kuitenkaan sovellu sellaisiin kohteisiin, missä solmu täytyy saada auki vedossa, eli silloin kun köysi on kireänä.

Lopuksi vielä pisteytykset tähänastisille yöpaikoille. Pisteitä annetaan kokonaisin pistein täysin fiilispohjalta, kuitenkin kolmessa eri kategoriassa (palvelu-/vieras-/luonnonsatama). Pisteet erikseen kummaltakin raadin jäseneltä (K ja M).

[1] Hanko. Palvelusatama. 17,50€ incl. sauna ja vesi, sähkö eri hintaan. K antaa 5/5, M antaa 4/5. Täyden palvelun megaspektaakkeli. Ei kuitenkaan ihan rauhallisin paikka. Myös kaupungin palvelut vieressä.

[2] Hamnholmen. Luonnonsatama. K 3/5, M 3/5. Rauhallinen ja suojainen satama ilman notskipaikkaa tai vessaa. Vapaana vaeltavat lampaat ja hevoset mielenkiitoinen lisä. Ilman eläimiä olisi saanut vain 2/5.

[3] Dalskär. Luonnonsatama. K 5/5, M 5/5. Suojaisa satama, tulipaikat, puuceet, hienot näköalat. Recommended.

[4] Stenskär. Vierassatama. 6€ sis. vesi ja sähkö, sauna 3,5€ per nenä. K 5/5, M 5/5. Hyvä laituri ja sauna sopuhintaan. Savukalaa ja leipää to-go. Asiallinen saaren luontoa ja historiaa esittelevä luontopolku. Roska-Roope -piste. Kodikas meininki. Recommended.

Stenskär

Päivä 3 completed.
Reitti: tänään ei purjehdittu.

Odotimme yhteen asti iltapäivällä tuulta Dalskärissä. Sitä ei tullut. Laitoimme koneen käyntiin lähteäksemme katsomaan tuuleeko kauempana. Ei tuullut.

Ajoimme koneella Stenskäriin, joka on vain noin neljän mailin päässä länteen. Sain tiskattua matkalla, vaikkakin hyvällä vedellä; merivesi oli myös siirtymätaipaleella erittäin leväpitoista. Veden kuumentaminen liikkuvassa/keinuvassa veneessä on oma taiteenlajinsa, ja aaltojen kanssa saakin olla tarkkana.

Stenskär (60*04,36' - 22*02,07') on yhdeksän ihmisen asuttama pieni saari. Keski-ikä saarella on 31.5. Saaristolaispuoti myy savukalaa ja saaristolaisleipää, joita aiommekin huomenaamulla ennen lähtöä ostaa. Koska savukalaa ei enää ollut saatavilla saavuttuamme satamaan, teimme safkat itse. Hangosta ostetut Wilhelmit, kevätsipuli, kirsikkatomaatit, meetwurstisuikaleet, ruokakerma, vähän pippurisekoitusta ja suolaa, lisukkeena pastaa... täytyy itsekin myöntää että onnistui aika hyvin.

Saaristomeren luontokoulun (www.luontokoulu.com) kanssa yhteistyössä toteutettu 1,5 km luontopolku kiertää saaren merkittävät nähtävyydet, ja saareen kiinnikasvaneen Högskärin laelta olikin hienot näkymät. Saarta asuttava Janssonin perhe tarjoaa vieraille saunomismahdollisuuden, ja tämä olikin osasyy -- tuulen puutteen ohella -- miksi jäimme tähän. Janssonin kiusaus veti meitä siis puoleensa. Sauna olikin mitä mainioin tapa puhdistautua parin päivän merileväkylpyjen jälkeen. Kiitokset hyvistä löylyistä Janssoneille!

Istumme jälleen tutulla paikalla veneen peräosassa eri sitlådassa, istumalaatikossa, missä muutenkin ajon aikana istutaan. Perä on mukava jättää aina auringonlaskun suuntaisesti, ja ihailla pimentyvää iltaa viinin ja snacksien kera. Heinäsirkat sirittävät täälläkin erityisen voimakkasti, aivan kuten Dalskärissä. Hyttysiä täällä ei ole, vaikka meitä niistä etukäteen peloteltiin.

Ilta ei ole läheskään yhtä lämmin kuin eilen. Pieni tuulenvire käy vielä näin kymmenenkin jälkeen. Eilen istuimme yli yhteentoista illalla laatikossa ihaillen pimeää yötaivasta ja tähtiä, varustautuneena vain shortseilla ja t-paidoilla. Se kertoo jotain siitä, miten ilma ei juurikaan liikkunut mihinkään. Myrskylyhty luo silti mukavasti tunnelmaa, ja Gato Negro maistuu viilentyvässä illassa. Huomiselle on luvattu itätuulta 3-7 m/s, lähdemme etelään. Som'moro.

--
Tarkennuksena edelliseen blogimerkintään: kysymysten esittäjät olivat täysin fiktiivisiä, eikä blogilla tiettävästi ole lukijoita Gullkronassa tai Dalskärissä. Kysymyksiä saa edelleen esittää.

Toisena tarkennuksena ilmoittamistamme koordinaateista; ne edustavat KKJ:n eli kartastokoordinaattijärjestelmän mukaisia paikkatietoja. Järjestelmä on eri kuin nykyään GPS:n myötä esitelty WGS-84. Vanhat merikartat (ja Turun partiolaisten satamakirja, josta koordinaatit on kopioitu) käyttävät KKJ:ta, uudet WGS:ää. Näiden välillä saattaa olla jopa satojen metrien heitto. Lisäksi ilmoitettu *-merkki korvataan asteen merkillä, sitä ei valitettavasti ole puhelimeni näppäimistössä.

Tuulta odotellessa

Aamu valkeni Dalskärissä aivan yhtä pilvettömänä kuin eilinenkin. Tulossa on taas kuuma päivä, ja entistä kuumemmaksi sen tekee se, että tuuli on käytännössä non-existent eli sitä ei ole.

Istumme kalliolla varjossa. Veneet alkavat pikkuhiljaa vähetä lahdesta yksi kerrallaan. Kiersimme pienen saaren rantoja pitkin, ja otimme kummatkin fotoja. Kalliot ovat täälläkin kohtuukorkeat, ja voimme havaita että tuulta ei ole lähialueillakaan. Ei auta muuta kuin odottaa. Ei voi edes tiskata, koska pintavedessä kelluu runsaasti levää, eikä hyvää juomakelpoista vettä voi paljoa pyhittää siihen tarkoitukseen. Taitavat Björkö ja Jurmo jäädä näkemättä. Kapteeni kommentoi vierestä, että jonnekin siirrytään joka tapauksessa, vaikka sitten koneella.

Eilisiltana Grillasimme metsäpalovaroituksesta huolimatta makkaraa nuotiopaikalla. Atrilli ja paahdetut juusto-meetwursti-ruisleivät maistuivat notskin ääressä erinomaisen hyvältä. Muitakin ihmisiä alkoi nuotion ääreen kerääntyä, kunha joku oli tehnyt aloitteen tulentekoon. Dalskär muuten kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, ja täten puuceen ja notskipuut tarjoaa ystävällisesti Metsähallitus. Tsekkaa http://www.luontoon.fi/

Vastaamme katsojien lähettämiin purjehdusaiheisiin kysymyksiin tässä blogissa. Lähetä kysymyksesi tekstiviestitse numeroon 0505316796. Muutamia usein kysyttyjä kysymyksiä malliksi alla.

Katsoja Gullkronasta kysyy: "Mistä merituuli muodostuu?" Aurinko lämmitää mannermaata, jolloin lämmennyt ilma kohoaa ylöspäin. Tällöin mereltä alkaa virrata korvaavaa ilmaa tilalle, eli tuulee mereltä. Merituulen syntymistä on hankala ennustaa.

Katsoja Dalskäristä kysyy: "Miten purjeveneellä voi ajaa vastatuuleen?" Erittäin hyvä kysymys, vastausta on vaikea antaa ilman kuvaa. Pääpiirteissään homma perustuu samaan asiana kuin lentokoneen ilmassapysyminen. Kun ilma osuu siipeen, kulkee se pidemmän matkan siiven yli kuin ali, siiven yläpinnan kaarevasta profiilista johtuen. Tällöin muodostuu alipaine, joka edelleen muodostaa nosteen, joka pitää koneen ilmassa. Sama tapahtuu ilman osuessa purjeeseen; purjeen ulkopinta on kaarevaa, ja alipaine saadaan aikaan, ja voimakomponentti vetää venettä etuviistoon. Jotta vene kulkisi suoraan, tarvitaan yhtälöön myös köli, joka toimii samoin tavoin "siipenä". Kun alipaine vetää venettä toiseen suuntaan, muodostuu kölin toiselle pinnalle yhtälailla alipaine. Koska vesi on raskaampaa/tiheämpää kuin ilma, ei siiven pinta-ala tarvitse olla yhtä iso kuin mitä purjeen on, saavuttaakseen saman voiman. Kun kaksi voimaa vetää venettä molempiin etuviistosuuntiin, muodostuu resultantti joka vetää venettä eteenpäin.

Dalskär

Päivä 2 completed.
Reitti: lähtö Hamnholmenista (60*00,28' - 22*22,78', ylös kohti Höglandia, ja sen yläpuolelta koukaten länteen Dalskäriin (60*05,24' - 22*09,80').
Matka: 14.0 mailia.
Aika: 5.5 tuntia, mukaanlukien ruokatauko Höglandissa.

Päivä alkoi normaaliin tapaan aamurutiineilla klo 7:50. Puuro maistui Ekstömsin mansikkakeiton kera, ja pannukahvien kylkeen löytyi taas ruisleipää, meetvurstia, sulatejuustoa ja suolakurkkuja. Teimme aamupalan jälkeen ekskursion Hamnholmenin saareen ja tapasimme saarella vapaana kulkevia lampaita ja hevosia. Kimmo sai tuta hevosten uteliaasta, jopa päällekäyvästä asenteesta, ja varpaat joutuivatkin koetukselle kavion laskeutuessa sandaalin ja varpaiden päälle. Hamnholmenin korkeat kalliot tarjosivat hienoja näköaloja lännen suuntaan, ja kirkkaissa rantavesissä ui suuria kaloja.

Varsinaisia näköaloja odotimme kuitenkin vasta seuraavan stoppimme osalta. Högland on saaristomeren korkein kohta. Sinne oli vain parin tunnin matka, joka hoitui mukavassa tuulessa joutuisasti. Rantautuminen osoittautui kuitenkin erittäin hankalaksi matalan rantakivikon takia. Ensimmäinen yritys meni kirjaimellisesti kiville. Toiselta puolta saarta löytyi muutaman kokeilun jälkeen syvempi ranta, mutta paikka oli avoin tuulelle ja ohiajavien veneiden nostamille aalloille. Kimmon hankkimat kalliokiinnikkeet olivat kovilla, kun vene keinui aallokossa ja riuhtoi itseään irti. Ruoka oli kuitenkin päätetty nauttia poikkeuksellisesti keskellä päivää, joten Blå Band keikkui keittotasolla. Pieni episodi saatiin aikaan, kun toinen kalliokiinnikkeistä irtosi kesken ruoanlaiton. Kaksissa miehin kiinnike saatiin ähellettyä ja hakattua takaisin kallioon. Hinta tälle episodille oli lievästi pohjaanpalanut ruoka. Mutta nou hätä, Blå Bandin retkimuonat ovat eri hyviä joka tapauksessa.

Koska venettä ei uskaltanut jättää ankkuriin Höglandin itärantaan, ja toisen puolen ranta oli lähestymiskelvoton, päätimme jättää korkean paikan leirin väliin ja jatkaa matkaa. Ohittaessamme saarta pohjoispuolelta huomasimme luoteispoukamaan piiloon jääneen laiturin, johon olisi ollut helppo parkkeerata. Liian myöhäistä. Ehkä ensi kerralla.

Reissun ensimmäisen takaiskun lievästi masentamana mietimme uutta suunnitelmaa hiljaa hetken aikaa. Punnitsimme eri vaihtoehtoja; Dalskär, Boskär, Berghamn... kello oli jo kolme iltapäivällä, joten hirmu pitkälle ei ehkä kannata yrittää. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päädyimme Dalskäriin.

Dalskär on pieni ja kaunis saari, vain noin 300 metriä pitkä, hevosenkengän muotoinen laguuni. Moni muukin on päättänyt tulla tänne; 15 muuta venettä on kiinnittyneenä laguunin sisärantoihin, ja uusia asukkeja näyttää valuvan sisään vähitellen. Suosittu levähdyspaikka siis, oikea Saaristomeren P-paikka.

Kimmo meni sytyttämään notskia saaren tulentekopaikalle, menen perässä. Kuulumisiin.

Hamnholmen

Päivä 1 complete.
Reitti: lähtö Hangon itäsatamasta, Tulliniemen alapuolitse noustiin Hangon läntistä selkää, Kasnäsin ohi Högsåran salmea ylös Hamnholmeniin.
Matka: 25.4 mailia.
Aika: 8 tuntia 15 minuuttia.

Jå. Det är just det, att vi har anländat till Hamnholmen. Trevlig resa. En jättekiva, som säger man. Toisella kotimaisella tarkoittaa siis sitä, että pääsimme päivätavoitteeseemme, Hamnholmeniin. Paikka on luonnonsatama (osa kansallispuistoa) eikä täällä ole palveluita eikä myöskään isoa liutaa muita veneitä. Muutama moottoripaatti on toisella puolella suojaisaa lahtea, missä myös lampaita laiduntaa.

Aurinkoa on tänään saatu riittävästi. Hiittisten jälkeen päästiin hyvään sivutuuleen Hogsåran salmeen, eli samaan salmeen kuin mistä viime vuonna noustiin kohti Turkua. Vauhtia saatiin parhaimmillaan yli viisi solmua ja loppumatka -- viimeiset kymmenen mailia -- eteni oikein joutuisasti. Klo 18.00 saavuttiin Hamnholmeniin, eli päivälle kertyi mittaa hieman reilut kahdeksan tuntia.

Matkaa päivälle kertyi veneen lokin mukaan mukavat 25.4 mailia. Täytynee katsoa huomenna GPS:n avustamana, miten paljon veneen loki heittää ja katsoa, josko sitä saisi kalibroitua. Aamulla suuntaamme aluksi kohti korkean paikan leiriä, Höglandetia, ja sen jälkeen sään mukaan esim. kohti Dalskäriä.

Kokki-cornerissa Kimmo laittoi makkara-sipulikeittoa vihreässä liemessä, eli hernesoppaa makkaralla ja sipulilla höystettynä. Kylkiäisinä leipää, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja Hardy's Varietal Range Shiraz. "Ei tuu niin nälkä ku välillä syö."

Ilta-aurinko alkaa painua pikkuhiljaa mailleen. Uskaltaisiko sitä kastautua rantaveteen pesemään pois enimmät aurinkorasvat? Siinäpä haastetta loppuillalle.

Edit klo 22:00 -- kävin uimassa, vesi oli lämmintä, mutta ranta kovin kivikkoinen. Tiskit on kuivattu, vene laitettu yöpuulle, naapuriveneen sällit hiljentyneet. Meillä kajuutassa palaa öljylyhty, ulkona on jo liian kylmä olla.

Edit klo 22:35 -- käynpä mäen päällä yrittämässä yhteydenmuodostusta, alhaalla lahdessa ei mobiilinetti toimi. Kiitos Elisa.

Päivä 1 - puolimatkan krouvi

Ensimmäinen päivä vesillä on suurinpiirtein puolessavälissä, sekä suunnitellun matkan että ajan suhteen. Ohitimme juuri Krokön konevoimalla; tuuli lakkasi muutama maili aiemmin. Menemme koneella Rosalalandetin edustalle katsoaksemme, tuuleeko siellä.

Yö Hangossa oli rauhallinen, vaikka orkesteri soittikin paikallisen satamaklubin terassilla puolilleöin. Herätys kahdeksalta, aamutoimet, kaurapuurot, vesitankkien täyttö ja matkaan klo 9:45. Tuulta vaihtelevasti, nopeus 2-4 solmua. Aurinko paistaa todella kuumasti, ja aurinkorasvaa onkin laitettu kerros kerrokselta.

Katsotaan päästäänkö kumpaankaan suunniteltuun tavoitteeseen. Hangosta Benskäriin on 26, ja hamnholmeniin 27 merimailia. Nyt on tultu 14.5 mailia 5.5 tunnissa. Tehtävä ei siis ole mahdoton, ja nyt parin mailin koneistuksen jälkeen tuuli kiihtyy. Päätän tästä Hiittisten yläpuolelta tähän, jatkamme purjehtimista.

Pirates of the Itämeri

Hangossa on Suomen eteläisin elokuvateatteri. Osuvasti täällä pyörivät leffat kuten "Poseidon" ja "Pirates of the Caribbean 2". Emme kuitenkaan lähteneet leffaan, vaan kävimme syömässä.

Gourmet-elämys tarjoutui Hangon makasiineilla, tex-mex ravintolassa nimeltä "Pirate". Nice. Asteikolla yhdestä viiteen saa kyseinen ravitsemusliike keskiarvokseen meiltä vain ankaran '2'; skippaa tämä. Kokeilematta jäi viereinen Classic Pizza. Mieti. Hangon satamassa olettaisi saavansa jotain paikallista herkkua. Mutta ei. Merellisessä ympäristössä sinulle tarjotaan pizzaa, kebabbia ja tex-mexiä. Näkee ken elää. Toki tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja... ehkä ensi kerralla.

17.50€ satamamaksuun sisältyy laituripaikka (yöksi), vesi sekä saunan ja vessan käyttöoikeus. Sähkö lisähintaan. Melko suolainen taksa. Käytimme toki saunomismahdollisuuden hyväksi. Aika pehmeä lasku purjehtimiseen. No, huomenna päästään sitten tosikoitokseen. Alustavan suunnitelman mukaan suunnistamme Hamnholmeniin tai Benskäriin. Vallitsevien tuuliolosuhteiden avulla pääsemme sinne varmasti suuremmitta ongelmitta.

Makaamme kannella ja ihailemme auringonlaskua, josta ei taida kehittyä mitään sen kummempaa spektaakkelia. Vene keinuu hiljaa aallokossa, tuuli tyntyy, satama hiljenee. Tämä se on elämää.

Hangö

Tampereelta lähtiessä sää oli mitä parhain, mutta mitä lähemmäs Hankoa päästiin, sitä enemmän tummia pilviä alkoi taivaalle kerääntyä. Matka Hankoon sujui raiteilla ilman ongelmia, vaikka meinasinkin jäädä väärässä Hangossa pois, nimittäin Hanko-Pohjoisessa.

Nyt sitten sataa. Istuskellaan kapteenin kanssa niinsanotusti tuvan puolella eli kajuutassa, Hangon itäsatamassa (pienvenesatamassa), "Esson laiturissa". Pidetään hetki sadetta ja lähdetään sitten syömään ulos. Ruokatavaroiden inventaario tehtiin, ja menussa tulee seuraavien päivien aikana olemaan ainakin hirvenlihaa ja uusia perunoita, lohijotain, jauhelikastkiketta ja pastaa, hernekeittoa terästettynä lenkkimakkaralla ja Blå Band -retkisafkaa. Paikallisesta, varsin hyvinvarustetusta S-Marketista mukaan tarttui peruselintarvikkeita plus snäcksejä. Alkosta vielä Gato Negro -laatikko ja avot. Kovin oli halpa kauppareissu verrattuna viime vuoteen, mutta veneelle on kertynyt melko hyvät varastot perusjuttuja.

Pikaisesti käytiin myös Hangon komeassa vesitornissa, johon sisäänpääsy oli kokonaisen euron. Melko edullista. Itse Hanko ja sen keskusta on todella pieni ja nopeasti nähty. Aika idyllinen pikku kylä.

Näyttää siltä että tässä laiturissa ollaan tämä ilta ja yö, sää on sateiseen taipuva ja tuulinen. Seilimisen makuun ei siis vielä tänään päästä. Huomisen sääennuste näyttää tuulta 3-4 metriä sekunnissa koillisesta ja puoliaurinkoista. Kuulostaa hyvältä.

Arkipäivän taikatemppuja

On temppu saada suurehko tavaramäärä mahtumaan vain kohtuullisen kokoiseen kassiin. On temppu ehtiä bussiin kun sille siirtymiseen varatusta viidestä minuutista kaksi kului roskiksen viemiseen. Nämä ovat näitä arkipäivä taikatemppuja, pieniä ihmeitä. Temppu sinänsä oli myös hukata laukusta yksi vetokejtun se osa, mikä sulkee ketjun hakaset ja mistä vedetään. Jäljelle jäi pelkkä ketju. Avaaminen on suht helppoa (brute force), mutta sulkeminen sitten kokonaan toinen juttu. Oh well.

Suunta on nyt otettu kohti Hankoa. So it begins. Kimmo porukoineen saapui sinne jo keskiviikkona, ja he viettivät vielä yhden yön satamassa. Myötätuuli on kuulemani mukaan ollut melkoinen. Minä käytin keskiviikon vielä viime hetken ostosten tekemiseen (4GB muistikortti kameraan, energiapatukoita) ja pakkaamisen viimeistelyyn. Myöhälle meni eikä uni tahtonut tulla silmään, mutta eiköhän raikas merituuli virkistä. Päivä on ainakin toistaiseksi mitä aurinkoisin.

Mukaan reissuun lähtivät mm. seuraavat tarvikkeet: makuupussi,kumisaappaat, lenkkarit, sandaalit, uusi veden- ja tuulenpitävä asu, vanha viime vuonna ei niin pitäväksi havaittu asu, pipo, purjehdushattu, uudet Halti-hanskat, sormikkaat, villatakki, pari poolo-paitaa, pitkiä kalsareita ("long johns", for sure), t-paitoja, alkkareita, sukkia, kaunistumisvälineet, itsensäpaikkaustarvikkeet, korvatulpat, Ibumaxit, kamera, pari laturia, vara-akkuja kameraan ja kapulaan, pelikortit, pari muovirasiaa elintarvikkeiden säilömiseen, äitin tekemiä säilykekurkkuviipaileta (nam) ja viimeisenä mutta tärkeänä oma tyyny. Suht vaivattomasti kaikki tämä mahtui osuvasti nimettyyn "Star Sailor" -kassiini. Tällä varustekasalla on tarkoitus pärjätä vielä ennalta tuntematon määrä päiviä.

Kotiin jäi viime vuonna hankittu kuuden euron sadeasu. Se ei vain yksinkertaisesti toimi olosuhteissa, missä vaaditaan notkeutta ja nopeita liikkeitä. Vettä se kyllä pitää, mutta toivotaan että niin tekee myös uusi tekninen asukokonaisuus (kts. edelliset blogaukset). Viisastuneena edellisestä reissusta otin mukaan kumisaappaat ja kameran vara-akut.
Neljä tuntia raiteilla, Hangossa taksilla satamaan, moro Kimmo, ruokatarvikkeiden inventaario, kauppalistan laatiminen, ostosten suorittaminen, sotasuunnitelman laatiminen... loppu onkin vielä auki. Voi olla että jäämme vielä yhdeksi yöksi Hankoon, sillä tänään emme missään tapauksessa pitkälle ehdi, ja tuulen laantumistakin voisi odottaa.

Ja sitten muihin uutisiin; Mikkokin tuli vihdoin takaisin Bostonista. Joristiin tunti jos toinenkin siitä, miten kaikki on niin suurta valtameren tuolla puolen, miten Bostonissa satoi todella paljon, ja miten mukava olikaan palata kotiin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja turista kuulumisia. Palataan lomien jälkeen virkistyneenä asiaan, ja bookataan se Oz-trip.

Kauan on tätä kesälomaa odotettu, ja melkein yhtä paljon toivoin pääseväni jälleen purjehtimaan. Nyt se näyttää minuutti minuutilta todennäköisemmältä. Loistavaa. Palaan asiaan (b)lokimerkintöjen muodossa.