Dalskär

Päivä 2 completed.
Reitti: lähtö Hamnholmenista (60*00,28' - 22*22,78', ylös kohti Höglandia, ja sen yläpuolelta koukaten länteen Dalskäriin (60*05,24' - 22*09,80').
Matka: 14.0 mailia.
Aika: 5.5 tuntia, mukaanlukien ruokatauko Höglandissa.

Päivä alkoi normaaliin tapaan aamurutiineilla klo 7:50. Puuro maistui Ekstömsin mansikkakeiton kera, ja pannukahvien kylkeen löytyi taas ruisleipää, meetvurstia, sulatejuustoa ja suolakurkkuja. Teimme aamupalan jälkeen ekskursion Hamnholmenin saareen ja tapasimme saarella vapaana kulkevia lampaita ja hevosia. Kimmo sai tuta hevosten uteliaasta, jopa päällekäyvästä asenteesta, ja varpaat joutuivatkin koetukselle kavion laskeutuessa sandaalin ja varpaiden päälle. Hamnholmenin korkeat kalliot tarjosivat hienoja näköaloja lännen suuntaan, ja kirkkaissa rantavesissä ui suuria kaloja.

Varsinaisia näköaloja odotimme kuitenkin vasta seuraavan stoppimme osalta. Högland on saaristomeren korkein kohta. Sinne oli vain parin tunnin matka, joka hoitui mukavassa tuulessa joutuisasti. Rantautuminen osoittautui kuitenkin erittäin hankalaksi matalan rantakivikon takia. Ensimmäinen yritys meni kirjaimellisesti kiville. Toiselta puolta saarta löytyi muutaman kokeilun jälkeen syvempi ranta, mutta paikka oli avoin tuulelle ja ohiajavien veneiden nostamille aalloille. Kimmon hankkimat kalliokiinnikkeet olivat kovilla, kun vene keinui aallokossa ja riuhtoi itseään irti. Ruoka oli kuitenkin päätetty nauttia poikkeuksellisesti keskellä päivää, joten Blå Band keikkui keittotasolla. Pieni episodi saatiin aikaan, kun toinen kalliokiinnikkeistä irtosi kesken ruoanlaiton. Kaksissa miehin kiinnike saatiin ähellettyä ja hakattua takaisin kallioon. Hinta tälle episodille oli lievästi pohjaanpalanut ruoka. Mutta nou hätä, Blå Bandin retkimuonat ovat eri hyviä joka tapauksessa.

Koska venettä ei uskaltanut jättää ankkuriin Höglandin itärantaan, ja toisen puolen ranta oli lähestymiskelvoton, päätimme jättää korkean paikan leirin väliin ja jatkaa matkaa. Ohittaessamme saarta pohjoispuolelta huomasimme luoteispoukamaan piiloon jääneen laiturin, johon olisi ollut helppo parkkeerata. Liian myöhäistä. Ehkä ensi kerralla.

Reissun ensimmäisen takaiskun lievästi masentamana mietimme uutta suunnitelmaa hiljaa hetken aikaa. Punnitsimme eri vaihtoehtoja; Dalskär, Boskär, Berghamn... kello oli jo kolme iltapäivällä, joten hirmu pitkälle ei ehkä kannata yrittää. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päädyimme Dalskäriin.

Dalskär on pieni ja kaunis saari, vain noin 300 metriä pitkä, hevosenkengän muotoinen laguuni. Moni muukin on päättänyt tulla tänne; 15 muuta venettä on kiinnittyneenä laguunin sisärantoihin, ja uusia asukkeja näyttää valuvan sisään vähitellen. Suosittu levähdyspaikka siis, oikea Saaristomeren P-paikka.

Kimmo meni sytyttämään notskia saaren tulentekopaikalle, menen perässä. Kuulumisiin.