Ei ehkä ihan maailman upein auringonlasku, mutta kyllä taivas tarjosi ehkä hienoimman näytelmän hetkeen. Auringon ympärille keräntyneet, nykyään vallan harvinaiset pilvet värjääntyivät kaikin sävyin oranssista purppuraan pallon vajotessa mereen. Vain kaksi muuta ihmistä meidän lisäksemme oli tajunnut/viitsinyt kivuta saaren korkeimmalle kalliolle ihailemaan tapahtumaa ja dokumentoimaan sitä kameroin. Sääli. Ehkä tämä on muille jokapäiväinen elokuva, joka esitetään todella isolla valkokankaalla. Meille ei. Ja siksi me nautimme joka sekunnista.
Sauna maistui jälleen hyvältä, vaikka kyseessä olikin melko moderni sähkösauna. Pari päivää hautuneet aurinkorasvat on mukava päästä liuottamaan kuumissa löylyissä. Hieman ihmetyttää saunan portailta avautuva näkymä suoraan suureen roskakasaan. Toinen sellainen läjä majailee kaupan vieressä. Varsin kummallista ja erittäin epäesteettistä. Tämä tulee vaikuttamaan loppuarvosanaan varmasti.
Olemme saaneet satama-altaaseen naapuriksemme jälleen pari puolet pidempää venettä. Sitä tuntee itsensä aika pieneksi tässä seurassa. Veneen kasvaessa pituussuuntaan kasvaa se yleensä myös muilta mittasuhteiltaan. Mutta ei se veneen pituus, vaan... maston pituus :)
Meri on pläkä. Tyyni. Rauhallinen. Hiljainen. Hiljaisuus on ehdottomasti yksi tämän elämysseikkailun hienoimpia ja yllättävimpiä piirteitä. Olin odottanut, että koko ajan olisi jotain laivaliikennettä tai tyrskyä ja tuulen tuiverrusta. Mutta ei suinkaan. On pysäyttävä kokemus kuunnella hiljaisuutta jossain laguunissa keskellä ei mitään, seuranasi satunnainen hyttynen. Se pistää kenet tahansa miettimään.
Satama hiljenee yöpuulle, herätäkseen aamulla uuteen kuhinaan, uusin suunnitelmin. Meidän suunnitelmanamme on aloittaa paluumatka kohti Helsinkiä. Huomisen kovana tavoitteena on Rosala 30 mailin päässä. Välillä on onneksi Borstö ja Vänö hätälaskupaikkoina. Täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti