Tammisaari, pääteasema

Päivä 8 ja samalla koko reissu completed.
Reitti: Kroköstä kaakkoon, Hangon läntistä selkää Tulliniemen ohi, Hangon itäistä selkää, Tvärminnen kohdalta sisään Tammisaareen.
Matka: 42 mailia.
Aika: 9,5 tuntia.

Reissun viimeinen legi, ja samalla ehdoton matka- ja aikaennätys tehtiin hyvään sivuvastaiseen aurinkoisessa säässä. Taisipa olla niin, että kummallekin meille tämä oli pisin omalla veneellä (Kimmon veneellä, siis) yhtämittaa purjehdittu matka koskaan. 42 mailia reiluun yhdeksään tuntiin tekee keskinopeudeksi lähes huimat 4,5 solmua. Se on paljon se.

Päätin jäädä Kimmon kanssa vielä perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Tammisaaren palvelusatamaan, koska saavuimme sen verran myöhään. Koko päivä oli kryssitty eikä ruokataukoja pahemmin ehditty pitää. Senpä vuoksi oli onnellisena mutta väsyneenä mukava käydä suihkussa, ja lähteä etsimään ruokaa valmiista pöydästä. Kello oli jo puoli kymmenen, ja suurin osa paikkakunnan ravitsemusliikkeistä näytti menevän kiinni kymmeneltä. Sataman laiturin kupeessa olevan Prisse's Hamburgerin mättöruoka herätti kiinnostuksemme; pyttipannu munalla, kummallekin. Teimme siis kompromissin: valmis pöytä tuli luoksemme veneeseen, ja makkaraperunoita suuresti muistuttava annos sai meiltä kiitokset. Massu täynnä teimme vielä nopeat budjetintaselaskelmat, ja tilien balanssi todisti minun olevan maksavana osapuolena. 65 euroa lähti siis tilisiirtona Kimmon täydennystä kaipaavaan veneilyrahastoon.

Tammisaaren palvelusatama. M 3/5. Satamamaksu x€ (sis. laituripaikka, vesi, suihkut) Sähkö ja vesi laiturilla. Suihkut ja vessat sis. satamamaksuun. Saunaa ei testattu (12€/h). Satama oli hieman rauhaton ainakin perjantai-iltana, mutta Tammisaaren keskusta vaikutti oikein mukavalta kesämestalta.

Reissun kokonaisbudjetti noin 260 euroa. Se tekee päivää kohti 16 euroa per naama, sisältäen majoituksen, ruoan ja virvokkeet, saunan useassa eri kohteessa etc. (Majoituksen eli veneen pääomakustannuksia tai veneelle/veneeltä siirtymistä ei otettu laskennassa huomioon.) Eipä paljoa parempia tapoja ole olla vapaa ja kokea uskomattomia elämyksiä näin edullisesti.

Mitä siis jää viivan alle?
Aurinkoa saatiin vähintäänkin riittävästi (lue: joka päivä), rusketusta ja punotusta saatiin siis valkoisen hipiän koristeeksi. Tippaakaan ei satanut vettä. Hyvä siis että ostin sateenpitävät vermeet matkalle, ne todellakin pitivät sateen -- poissa. Tuulta oli vain kohtuullisesti, enemmänkin olisi saanut puhaltaa. Jokainen käymämme paikka oli uusi, ennenkokematon elämys. Toiset olivat hieman väsyneitä mestoja, toiset taas erittäin upeita, uudelleenkäymisen ja -näkemisen arvoisia spektaakkeleita. Ruoka oli aina erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi. Energiapatukat osoittautuivat ihan hyväksi välipalaksi, mutta sitä ovat toisaalta myös luonnon omat kompaktisti pakatut banaanit.

Jos jotain vähemmän kivaa haluaa hakemalla hakea, voidaan siihen kategoriaan lukea ehkä muutama huonosti nukuttu yö, ajoittain hankalat tarpeidentekemis- ja peseytymismahdollisuudet (levää vedessä), pienet auringosta ja lyhyistä tulitikuista johtuneet palovammat, sekä mustelmat polvissa ja kyynärpäissä (veneitä harvemmin suunnitellaan kaksimetrisille ihmisille). Mutta nämä kaikki kuuluvat silti olennaisesti reissaamisen luonteeseen. Mitään suurempia havereita ei sattunut. (Haglöfsin housuista irtosi nappi, vajoten jonnekin Hangon satama-altaan pohjalle jo ennen kuin olimme aloittaneet matkamme.) Mustelmia, hiertymiä, rakkoja, pieniä haavoja siis vain.

Kun astuin bussiin Tammisaaren matkahuollossa, laitoin todella pitkästä aikaa korvanapit korviin ja mp3-soittimen jauhamaan. Eka biisi oli Damone-orkesterin 'Wasted years'. Samantien tuli jotenkin kumma fiilis; samalla kertaa ja haikea ja toisaalta taas erittäin tuttu. Biisin kaunis kitarasoolo alussa nosti heti tunteet pintaan; tässä tämä nyt sitten oli tältä erää. Ja samalla kuitenkin tuttu musiikki korvissa laittoi tutun elokuvan pyörimään silmieni edessä. Elokuvan, jonka tuottaja, ohjaaja, leikkaaj ja pääosan esittäjä olen minä itse. Oli todella mukava olla luonnon armoilla, nähdä aivan uusia paikkoja, vaellella saarilla, purjehtia merellä, laittaa ruokaa retkiolosuhteissa, maata kannella, kokea hienoja elämyksiä... niin paljon mahtuu reiluun viikkoon. Toisaalta on hyvä saada kontrolloida taas itse ("I'm in control"), on hienoa palata kotiin, tuttuun ympäristöön, ystävien ja muun sivistyksen pariin. Ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Suurimmat kiitokset kuuluvat kapteeni-Kimmolle, jonka osaavissa käsissä matka sujui enemmän kuin hyvin. Kiitos reissusta sekä seurasta, hyvää ja turvallista loppumatkaa takaisin Vuosaaren Aurinkolahteen!

Täältä tähän.