Retken lakipiste on nyt saavutettu. Jätimme Jurmon taaksemme ja aloitimme paluumatkan itään. Sää on puolipilvinen ja tuulta 3-4 m/s kaakosta. Se on hyvä tuuli se, ja kuumuuskaan ei vaivaa, kun aurinko kurkistelee pienen pilvimassan takaa.
On jälleen aika sanoa semi-painava sana yöpaikasta. Jurmon palvelusatama (12€ satamamaksu sis. laituripaikka ja vesi, 15€ sauna) saa tuomaristolta jälleen yksimielisesti 3/5 kummaltakin. (Arvostelun kohteena siis pääosin satama ja sen palvelut.) Hyvä laituri poijuineen, suojaisa satama. Kauppakioski pienehköine valikoimineen (ei Marinolia), kaffela. Hyvät puuceet ja melko moderni sähkösauna. Kattava informaatiopaketti saaren historiasta luontotuvassa. Melko hintava satama- ja saunamaksu. Yleinen epäsiisteys satama-alueella pudottaa pisteitä.
Saari muuten on kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen upea ja ilmeikäs kokonaisuus. Konseptimielessä saari tarvitsisi ehdottomasti Stenskärin tyyppisen luontopolkujärjestelyn, jossa voisi olla merkittyjä rasteja joita sitten kierrettäisiin muutaman euron hintaisen vihkon kanssa (kartta, selitystä luonnosta ja eläimistä, kulttuurista ja historiasta). Sitä kautta pääkoppaan absorboituisi paljon enemmän koettua tietoa kuin lukemalla sitä infotauluista tuvassa ilman mitään rajapintaa itse asiaan. Siinäpä siis parannusehdotusta (€$£).
Suunta on siis kohti Rosalaa. Kuljemme hienosti lähes neljää ja puolta solmua, tai oikeammin kai noin viittä. Loki nääs heittää. Suoritamme läheisessä tulevaisuudessa (ennen Borstöä) lokin kalibrointia. Tuntuu tosiaan nimittäin siltä (ja GPS:n antama nopeusnäyttö vahvistaa), että veneen loki, eli laite joka näyttää nopeuden ja kuljetun matkan, arvioi alakanttiin mittauksiaan. Mittaamme mahdollisimman tarkasti kartalta eli merikortista tunnetun matkan, esim. kahden merimerkin välisen etäisyyden, ja pyrimme ajamaan kyseisen reitin mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman läheltä merkkejä, samalla katsoen mitä veneen loki näyttää kuljetun matkan pituudeksi. Vertaamalla kortista mitattua matkaa lokin näyttämään voimme arvioida mittavirheen suuruuden ja asettaa oikean korjauskertoimen elektronisesti lokiin.
Katsoja kysyy -osiossamme Birgitta Trunsöstä tiedustelee mieltään askarruttaneesta asiasta: "Voiko purjevene kaatua tuulen voimasta?" No, purjeveneen kaatumisen estää kaksi seikkaa.
A) Köli, jonka oikaiseva momentti kasvaa vipuvarren ansiosta sitä suuremmaksi, mitä enemmän vene kallistuu. Kokeile kotona: ota täysinäinen puolentoista litran virvoitusjuomapullo. Tartu korkista, ja ala kammeta sitä pystysuorasta asennosta vaakasuoraan. Alku onnistuu helposti, mutta mitä enemmän pullo kallistuu, sitä raskaammaksi kampeaminen käy.
B) Tuulen paine purjeissa pienenee, mitä enemmän vene kallistuu. Tämä johtuu siitä, että purjeiden pinta-ala tuuleen nähden (projisio) pienenee.
Näistä seikoista johtuen purjevene ei voi normaalioloissa kaatua rajussakaan puuskassa. Joskus veneitä kaatuu ääriolosuhteissa, esim. valtamerellä, tuulen ja jättimäisten aaltojen yhteisvaikutuksen ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti