Jurmo

Päivä 5 completed.
Reitti: lähtö Björköstä, etelään Lotanin ja Tränskärin välistä kohti Jurmoa.
Matka: 6.4 mailia.
Aika: 2 tuntia.

Koska eilen halusimme nähdä Björkön -- mikä sinänsä oli erittäin hyvä valinta -- oli tänään vuorossa ihan lähellä sijaitseva Jurmon saari (59*49,72' - 21*34,51'). Aurinkoisessa säässä ja mukavassa itäsivutuulessa pääsimme sinne parissa tunnissa. Pieni episodi syntyi, kun jouduimme yhteysalus Eivorin reitille sen lähtiessä Jurmosta. Oletimme aluksen liikennöivän samaa reittiä takaisin, mutta alus liikennöikin ilmeisesti Turun lisäksi Utön saarelle. Olimme juuri laskeneet purjeet ja moottori oli käynnissä, joten asiasta selvittiin väistöliikkeellä ja nolostuksella parin Eivorin antaman äänimerkin jälkeen.

Jurmon pitkänomaisella saarella on pitkä historia; ensimmäiset merkkinnät ovat jo vuodelta 1250. Saarelta löytyykin historiaa ja luontoa esittelevä tupa, joka tarjoaa infoa kattavasti tekstitaulujen muodossa. Saari on mm. kuuluisa häikäilemättömistä merirosvoistaan, jotka aikanaan aiheuttivat tahallaan haaksirikkoja sytyttämällä merkkitulia, vain ryöstääkseen aluksia. Ruotsin hallitus lähetti saarelle sotaväkeä korjaamaan tilannetta, ja taisteluissa ensinnäkin surmattiin koko saaren väestö, mutta myös tuhottiin saarta peittänyt metsä syttyneessä tulipalossa. Myöhemmin Ruotsista tuotiin saarelle rauhallisempaa jengiä saarta asuttamaan.

Teimme saapumisen jälkeen hyökkäyksen saaren itäkärjen luontoon. Saarella risteilee erilaisia luontopolkuja, ja saaren ilmeikkyys onkin todella monikasvoinen huolimatta siitä, että saari on matala. Löytyy laajaa karrelle palanutta kanerva- ja kataja-aavikkoa, aarniometsää, pirunpeltoa, laakeaa vainiota, paikallista Stonehengeä yms. Itäkärjen kapea nokka muodostuu melkein yksinomaan pirunpellosta eli alle nyrkinkokoisten kivien peittämästä matosta. En ole koskaan elämässäni nähnyt yhtä paljon pieniä hioutuneita kiviä. Täällä niitä on valehtelematta miljardeja. Oikea Via Dolorosa oli kävellä sandaaleissa auringon paahteessa kuumaa kivipeltoa. Mutta palkintona oli jälleen yksi hieno kokemus lisää.

Ruokalistalla, jota katsottiin myöhemmin, oli tänään hirvisoppaa. Keitetään perunoita ja makarooneja, lisätään kevätsipulia ja Kylmäsen hirvenlihasäilykepurkki. Suolaa, pippuria ja lusikallinen sulatejuustoa. Ja saaristolaisleipää. Kyllä välillä tuntuu, että täällä reissuolosuhteissa syödään paljon paremmin kuin monesti juhlapäivinä. Toki ruoka maistuu päivän purjehtimisen ja saarella retkeilyn jälkeen aina hyvältä.

Varasimme saunavuoron kahdeksan korvalle, suuntamme sinne.

Katsoja Stora Örskäristä kysyy: "Olen ollut joskus ystäväni veneessä ja nähnyt merellä erilaisia merkkejä. Mitä ne tarkoittavat?" No, merimerkeissä on kaksi järjestelmää, kardinaali- ja lateraaliviitat. Kardinaalimerkkejä on neljä, yksi jokaisen pääilmansuunnan mukaan, esim. pohjoisviitta joka kierretään pohjoispuolelta. Lateraaliviittoja on kaksi, punainen eli vasemman puolen ja vihreä eli oikean puolen viitta. Ne jätetään nimensä mukaan joko oikealle tai vasemmalle, kun kuljetaan väylän nimelliskulkusuuntaan. Nimelliskulkusuunnan voi tarkistaa merikortista.